Kävimme tanssimassa argentiinalaista tangoa eri paikassa kuin aiemmin.

Termi “tanssimassa” on toki turhan pompöösi, kyse kun on varhaisalkeiden harjoittelusta.

No kuitenkin, kävimme tanssitunnilla vieraassa paikassa.

Huomionarvoisinta siellä oli se, että opetus painottui vahvasti tekniikkaan askelkuvioiden sijaan. Se oli vaikeaa.

Myös askelkuvioiden opetus oli minulle täällä jotenkin tosi paljon vaikeampaa kuin siellä edellisessä paikassa.

Mutta varsinainen hämmennyksen aihe oli se, että ohjaajat ohjasivat kaikista noin 8 parista vain meitä.

Siis oikeasti, vain meitä. Miehen mukaan “kaikki tekivät ihan samoja virheitä kuin me”, mutta jostain syystä kumpikin ohjaajista käytti minuuttitolkulla aikaa vain meihin.

Tällehän nyt voi sitten olla muutama selitys:

– Olimme totaalisen surkeita, ja he yrittivät edes jotain että oppisimme edes jotain.

– Annoimme sen vaikutelman, että olemme erittäin vaativia.

– Annoimme sen vaikutelman, että olemme aika hidasälyisiä.

– Ohjaajat näkivät meissä valtavasti potentiaalia.

– Teimme yksinkertaisia, helposti korjattavissa olevia virheitä.

– Teimme niin paljon virheitä, että niitä oli helppo osoittaa.

– Olimme ainoat, jotka eivät ehtineet maksaa ennen tunnin alkua, ja henkilökohtaisella opetuksella muistutettiin siitä, että tunti on vielä maksamatta.

– Vaikutimme siltä, että olemme tosi tosissamme.

– Vaikutimme siltä, että meitä voi ohjata ilman että meille tulee paha mieli.

– Toisin kuin luulimme, kenenkään muun tanssissa ei ollut mitään korjattavaa.

– Toinen meistä tanssi upeasti ja toinen kuin kampurajalkainen ja jalkapuoli koni, mutta olisi ollut noloa läksyttää vain toista, joten kumpikin sai ohjausta.

Väittävät että tangon tanssiminen on täynnä tunnetta. Noh, epäluuloa ainakin!!

Lue myös:

Testissä kizomba

Testissä kizomba oman parin kanssa

Testissä argentiinalainen tango

Lisää epäluuloa instagramissa @fitnessfuhrer!

RSS
Facebook
Facebook
Instagram