Maaseutu-unelmia

Huomaan haaveilevani entistä enemmän omasta pihasta ja perunamaasta. Onko kyseessä ikäkriisi vai aito kaipuu pois kaupungista?

Kävimme viime viikolla miehen mummolassa Pohjois-Karjalassa. Lounasta valmistellessaan mummo kävi nostamassa perunat maasta ja poimimassa puusta omenat paistosta varten. Istuin keittiössä, tuijottelin vuorotellen leivinuunia ja ikkunasta ulos, söin aitoa lähiruokaa ja mietin, että minäkin haluan tätä. Ja ruoan jälkeen vain seisoskelin pihassa katselemassa loppukesän kukkia ja hyötykasvisatoa.

En tiedä, onko kyseessä aito kaipuu skutsiin vai jonkinlainen yleinen ikäkriisioireilu. Huomaan kysyväni itseltäni yhä useammin, mitä oikein haluaisin elämälläni tehdä. Että haluanko olla urbaanissa ympäristössä vai paeta jonnekin kauemmas, olla kiireinen uranainen vai etsiä tapoja hypätä pois oravanpyörästä.

Tiedostan kyllä unelmieni ristiriidan. Ihannetapauksessa asuisin jossakin korvessa järven rannalla ja viljelisin omia perunoita, ja hyppäisin talon edestä menevään ratikkaan, joka veisi sushibuffettien ja sivistyksen ääreen varttitunnissa. Ja jos yhtenä päivänä haaveilen asuvani sähköttömässä torpassa Alpeilla, toisen päivän unelmissa muutankin johonkin Aasian metropoliin.

Jos unelmani ovat muuten hieman höttöisiä ja epämääräisiä, konkreettisen muodon ne ovat saaneet pihahaaveissa. Katkeruudensekaisella kateudella selaan pihallisten tuttujen instapäivityksiä, joissa pihalla on aina upea keli ja satoa tulee niin että ei ehdi keittiöön kantaa.

Pullonkaulaksi pihahaaveissani muodostuu talous: ei ole varaa asua tilavasti pääkaupunkiseudulla (tai ainakaan motivaatiota ottaa jotain puolen miljoonan lainaa tähän tarkoitukseen), mutta muuttotappioseudulla, jossa talon ja pihan saisi normaali-ihmiselle realistiseen hintaan, ei taas ole töitä joten ei olisi sitä rahaakaan. Ja samat haasteet koskevat aikaa: jotta olisi varaa pitää pihaa isolla kirkolla, pitäisi tehdä ihan helvetisti töitä eikä jäisi aikaa talolle, kun pitäisi käydä töissä ja jonottaa tuntikausia Länsiväylällä muiden pihapakkomielteisten kanssa, että pääsisi katumaasturistaan viime voimillaan puunaamaan sitä pihaansa.

Mutta ehkä aloitan pienestä. Tällä hetkellä riittäisi vaikkapa rivarikämpän piha. Tai hemmetti, ottaisin ensialkuun vaikka edes lasitetun parvekkeen. Sitä odotellessa hoidan muutamaa viherkasvia ja jatkan Instagramin selaamista.

 

 

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Mikä ihmeen gua sha -kampa? Kokemuksia!

Next

Lue edes tunti

1 Comment

  1. Hanna

    Puutarhuroinnin voi aloittaa ihan pienestäkin melkein missä vaan. Vaikka retiisejä ruukussa kasvattamalla ikkunalaudalla 🙂 Tai yrttejä, salaattia tms. Ikeassa on myynnissä vesiviljelyyn perustuva kasvivalollinen “kasvihuone”, ei vaadi paljoa tilaa ja saa kasvatettua kaikkea pientä. Myös jos on tilaisuus saada kaupungin hyötykasvipalsta, niin siitä saa ehtaa puutarhatunnelmaa puuhailuineen. Ks.myös https://kaupunkiviljely.fi/missa/parvekkeella_ja_ikkunalaudalla/

Vastaa

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén