Minulla on käynnissä se perinteinen kesäloma-ahdistus, joka iskee kun tajuaa että lomaa oikeasti on tulossa, mutta suunnitelmia tai seuraa ei ole. Tältä haluaisin kesäni näyttävän, jos saisin kaiken mitä haluan:

Suppaushommissa Munkanrannassa.

Fillarointihommissa Vantaalla.

Rantakekeilyhommissa Valenciassa.

Juoksuhommissa Chamonix’ssa.

Minulle kesä on jostain syystä usein vähän hankalaa aikaa, jolloin oman kaveripiirin pienuus korostuu. Kaikilla on omat menonsa ja reissunsa ja loma-aikataulunsa, ja esimerkiksi yhteistä Teristen kesämatkaa on ollut todella vaikea toteuttaa (vaikka ne ovatkin olleet aivan eeppisiä reissuja). Miehen yrityksessä on kaikkein kiireisintä kesäaikaan, jolloin minulla taas on yleensä ainoa mahdollisuus pitää lomaa, joten siipastakaan ei seuraa saa.

Telttailuhommissa Enossa.

Mitä sitten on luvassa tälle kesälle?

Olen nyt suunnitellut lähteväni yksin reissuun, jonnekin päin Alppeja, kenties Sveitsiin. Yksin reissaaminen on ihan jees, mutta välillä seura olisi kivaa. Viime kesänä ratkaisin dilemman lähtemällä kiipeilykurssille Chamonix’hin, mutta täksi kesäksi haluaisin itsenäisempää tekemistä juoksemisen, patikoinnin ja pyöräilyn parissa.

Retkihommissa Riksgränsenillä.

Mallasrastihommissa Jukolan viestissä.

Lisäksi olen huudellut somessa tekemisseuraa. Tämä on ehkä vähän epätoivoinen peliliike, mutta on ollut ihanaa saada viestejä puolitutuilta ja täysin tuntemattomiltakin, jotka olisivat valmiita tekemään kesäjuttuja allekirjoittaneen kanssa. On jo vähän speksailtu terassikaljoja ja melontaretkeä ja fillarimatkoja ja vaikka mitä. Vaikka onkin muodikasta parjata sosiaalista mediaa, minulla ei varmaan olisi yhtään kaveria ilman sitä!

Skumppahommissa Suomenlahdella.

Haikkaushommissa Zell am Seessä.

Terishommissa Helsingissä.

*Otsikossa viitataan aarrekarttaan, joka on jonkinlainen hungalabungala-selfhelp-metodi jonka avulla saa about kaiken mitä elämältä haluaa, kunhan vain leikkaa vanhoista naistenlehdistä kuvia paperiarkille ja vähän ajan päästä kaikki nuo halutut asiat ovat kotiovella. Se, että universumi jotenkin manifestoisi asioita vain koska joku keksii niitä pyytää on tietenkin ihan silkkaa paskaa, mutta voi toki olla hyödyllistä välillä konkreettisesti  miettiä mitä haluaa, sen jälkeen on helpompi tehdä itse valintoja sitä kohti. Mutta jos joku myy teille fantsua aarekarttaworkshopia ja väittää että metodi toimii koska tämä kouluttaja on liimannut paperille valkoisen auton kuvan ja puolta vuotta myöhemmin ajaa valkoisella autolla (lue: eli siis halunnut valkoisen auton ja käynyt ostamassa sellaisen autokaupasta, ja tämä tarina on surullista kyllä tosi), pitäkää rahapusseistanne ja fiskarseistanne ja erikeepereistänne kiinni.

Kenties tämän postauksen ansiosta manifestoin itselleni kestomakkaransyömishommia Alpeille.

RSS
Facebook
Facebook
Instagram