Lauantaina juostaan Kolilla. Olenko valmis? Olenko treenannut? Vastaus saattaa yllättää!

Juoksutapahtumat paljastavat ajan todellisen luonteen: ensin tuntuu että kisaan on mahdottoman pitkä aika, ja sitten viikot ja kuukaudet kuluvat kuin huomaamatta, kunnes pari viikkoa ennen h-hetkeä havahtuu paniikissa siihen, että ihan kohta pitäisi mennä.

Perjantaina olisi määrä lähteä ajelemaan kohti Kolia. Mietin aluksi 65 kilometrin kisaa, mutta onneksi ilmoittauduin vain 43 kilometrin lastenmatkalle. Harjoittelu on nimittäin ollut todella vähäistä. Ja juoksuharjoittelu sitäkin vähäisempää. Olen juossut kesän ja syksyn aikana varmaankin vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Jättärillä kävin muutaman kerran. Viimeksi juoksin yli 15 kilometriä toukokuussa Karhunkierroksella.

Lauantaina siis joutuu todelliseen testiin se, pitääkö harjoitella juuri sitä asiaa mitä on suorittamassa, vai siirtyykö muun harjoituksen hyöty myös Ryläykselle. Eniten olen puuhastellut salilla,  missä olen seuraillut laiskanlaisesti Power Speed Endurancen juoksupainotteista ohjelmaa. Voimatreenien lisäksi olen tehnyt juoksemista ja etenkin alakropan voimaa tukevia metconeja, eli jerkkua toivottavasti jaloista löytyy. Kestävyystreeni on ollut pääosin työmatkafillaroinnin ja satunnaisten juoksulenkkien

No, eipä sitä ennenkään ole pitkistä kisoista pelkällä treenillä selvitty. Ja lahjattomat harjoittelee, eikö niin? Toisin sanoen: jos näette minut mättäällä itkemässä, heittäkää yläfemmat ennen kuin sanotte “No mitäs läksit treenaamatta matkaan”.

 

RSS
Facebook
Facebook
Instagram