Olen tässä viime aikoina pyöritellyt ajatusta siitä, että keskimääräisen länsimaisen sukankuluttajan elämä on liian mukavaa. Eikä se ole hyvä.
Tehdään nyt ensi alkuun selväksi, että tiedän ja tunnistan kyllä tavalliset arkielämän stressitekijät (liikaa töitä! ei töitä ollenkaan! rahat loppu, ruuhkavuodet, lapset, koirat, aviokriisi, remontti, asuntolaina! you name it), ja näitä riittää itsellänikin. Puhun nyt fyysisestä mukavuudesta: laitteista ja vekottimista, jotka hoitavat kaiken fyysisen ähräämisen puolestamme.
Ihmislajin ammoisuudessa pelkkä hengissä pysyttely on ollut tietysti jos jonkinmoisen pinnistelyn takana. Vaan eipä ole enää (ainakaan täällä koti-Suomessa). Ruoan voi lappaa marketissa ostoskärryyn tai tilata ravintolassa pöytään, paikasta toiseen voi siirtyä autolla, raitiovaunulla, hissillä tai liukuportailla ja liikenevän ajan möllötellä kotona sohvalla. Salille hikoilemaankin voi ajella autolla! Toisin sanoen, mikäli ei yhtään pyristele vastaan, elämän läpi on melkoisen helppo vetelehtiä.
Ai mitä tämä kuva esittää? Ei mitään tietoa, mutta löytyi Pixabaysta hakusanalla ‘escalator’.
Olemme kuitenkin ottaneet kotosalla tehtäväksemme tehdä elämästä vähän inhottavampaa, koska liiallinen mukavuus ei tee hyvää sen enempää ruumiille kuin mielellekään. Tässä omat suosikkini elämää vaikeuttavista valinnoista:
- Liikuta itse itseäsi. Ajan toisinaan julkisilla kulkuneuvoilla ja taloudessamme on myös auto. Yli 90 % siirtymistäni kuljen kuitenkin joko polkupyörällä tai kävellen. Ajan ympäri vuoden pyörällä salille, keskustaan työkokouksiin ja muihin menoihin 1o km säteellä. Lähikohteisiin, kuten kauppaan tai kirjastoon, menen kävellen. Salille/salilta pyöräillessä saa kätevästi samalla alkulämmittelyn ja loppuverkan. Bonuksena ei tarvitse pitkästyä bussipysäkillä tai tuskastua, kun parkkipaikkoja ei taaskaan ole missään.
- Suosi ostoskoria (ellei ruokittavanasi ole suurperhe tai koko suku). Ihan ilmaista rasitusta saa kantamalla ruokaostoksia korissa kärryjen sijaan. Erityisesti kannattaa koriin haalia painavia tuotteita, kuten pesuaineita, vissypulloja tai riisipakkauksia. Mitä suurempi ja vieraampi kauppa, sitä enemmän saat raahata tavaroita. Voi kuulostaa oudolta, mutta meillä ihan tosissaan toimitaan näin ja isotkin ruokaostokset raijataan Prisman kassalle ostoskoreissa kahden ihmisen voimin (myönnettäköön, että kotiin ne kyllä aika usein ajetaan autolla, koska lähinkin Prisma on sen verran kaukana, että siellä tulee lähinnä käytyä vain, jos on muutenkin ollut autoasiaa kauas).
- Valitse portaat. Koska en jaksa olla ehdoton, toimin itse niin, että ajan hissillä kotitalossa silloin, jos se sattuu olemaan valmiiksi alimmassa kerroksessa, mutta muuten taaperran raput ylös (asumme 6. kerroksessa). Tässä auttaa se, että talon hissi on hidas ja luonteeni kärsimätön. En jaksa odottaa! Myös vieraissa paikoissa menen rappusissa, jos se on jotenkin järjellisesti mahdollista (eli ei aiheuta esim. merkittävää eksymisriskiä).
- Kävele liukuportaissa. Taas kärsimättömyydestä on hyötyä, tuskastun helposti liukuportaissa seisomiseen. Olen siis se tyyppi, joka huokailee kovaan ääneen, kun kanssamatkustajat eivät osaa seistä säntillisesti oikealla, vaan tukkivat liukuportaat niin, että ohi ei pääse kävellen. Sorry not sorry!
- Pysy liikkeessä. Teen suuren osan töistäni koneen ääressä istuen, ja se on kuulkaa hengenvaarallista! Olen yrittänyt keksiä tapoja pysyä silti vähän liikkeessä: työtuolinani on jumppapallo, jolla tulen pakostikin liikehtineeksi töitä tehdessäni (okei, osaan myös rohjottaa pallon päällä tosi epäergonomisesti). Välillä siirrän läppärin lattialle ja teen töitä makuulla. Ramppaan myös säännöllisesti esimerkiksi hakemassa keittiöstä vesilasin, teekupposen tai muuten vaan tikusta asiaa.
Löytyykö näytön siltä puolelta vinkkejä arkielämän hankaloittamiseksi? Myös täysin älyvapaat ideat otetaan huomioon! (Ja todennäköisesti myös käyttöön…)
Meeri
Mahtavia niksejä arjen hankaloittamiseksi! Minulla on tuo sama hissisääntö. Lisäksi ahkerana fillaroijana, joka pelkää pyörävarkaita, kannan sinkulani joka päivä neljänteen kerrokseen. 12 kg olalle ja menoksi, vaikka tulisin illalla myöhään kotiin ja lähtisin taas heti seuraavana aamuna. Pyörälle tulee paha mieli, jos jää yksin kylmään!
Miia
Kiitos Meeri 🙂 Hyvä vinkki tämäkin! Toteutin tuota pyörän rehaamista ylös yhden talven, kun taloyhtiössämme oli remontti. Sen jälkeen valmistui kellarissa kahden lukitun oven takana oleva pyörävarasto, joten uskalla säilyttää kulkupeliä siellä ja nyt kuljetan pyörää vain yhden rappuskerroksen verran 😀
Annina
En nyt edes lähde avaamaan mitä raakavegaanin ruokavalio vaikeuttaa elämässä, muuta kuin rasitusvamma kyynärpäässä vihannesten pilkkomisesta ja kynnenaluset versomullassa…
Miia
Hei Annina, tämä on muuten totta! Ruoanvalmistuksesta ja -hankkimisesta kannattaa myös tehdä pelkkää valmisruokapakkauksen avaamista hankalampaa ehdottomasti! Nyt oli niin kylmä kesä, että parvekeviljelmäni eivät varsinaisesti kukoistaneet, mutta välillä talvellakin innostun kasvattamaan ituja ja versoja. Tästä pitää ehkä tehdä jopa ruoka-aiheinen jatko-osa!
Sanna
Kun ei omista pyykkikonetta, saa kivasti askelia / poikkaistua istumista, kun käy pyykkituvalla neljästi. Ensin varaamassa, sitten viemässä pyykitpesuun, sitten ripustamassa ja lopulta vielä hakemassa. Me ei myöskään ikinä oikein pohdita paljoa etukäteen mitä syödään, joten kipaistaan päivittäin (tai silloin kun kauppa oli toisella puolella tietä parhaimmillaan kolmesti) kävellen tai pyörällä kauppaan. Kivasti saa askelia myös kotona ollessaan, kun kadottaa kaiken koko ajan ja joutuu kävelemään/juoksemaan ympäri kämppää. Olen myös lyhyt, joten saan usein kiipeillä tuoleille ja keittiötasoille kurkottelemaan. Pussailu pitkän miehen kanssa on vähänkui treeniä kun varvistelee. Tykkäsin myös kävellä töihin vaikka siinä menikin 40 minuuttia suuntaansa ja piti kiivetä aina harjun yli Pyynikillä. Arjen hankaluus kunniaan!
Miia
Ooh, nyt on hyviä vinkkejä! Tuota pyykkituparavausta olenkin joskus harrastanut, nyt kahden aktiiviurheilijan perheessä on (onneksi) pesukone, treenivaatepyykkiä tulee niin älyttömästi, että menisin ylikuntoon, jos aina juoksisin kellariin pyykkäämään 😀 Ruokakaupassa piipahtelu on myös tuttua puuhaa, mutta muihin kohtiin olen vähän liian pitkä (toisin kuin alle 160-senttinen äitini, joka on tehnyt kurottelusta taidetta).
Ja Pyynikki on ihana, kävelisin itsekin, jos se olisi yhtään matkan varrella (eikä 160 kilometrin päässä)!
Suvi
Mä tajusin tässä just joku päivä, että en nykyisin harrasta lainkaan hyötyliikuntaa. Koti, työ, kauppa ja kaikki muut tarvittavat palvelut on alle kilometrin säteellä (tai yli 100km päässä), kämppä ja toimisto toisessa kerroksessa, ei pihatyövelvollisuuksia. Aikaisemmin liikuin paikasta toiseen päivittäin pyörällä tai kävellen 5-10 km; Kroatiassa vaihdossa ollessa fillaroin jopa 20-30km päivässä. Nyt pitää keksimällä keksiä, millä saisi jotain liikehdintää sovitettua toimistopäivien sekaan.
Miia
Totta muuten tuokin, että joskus autotonkin onnistuu järjestämään elämäänsä liian helpot olosuhteet. Jos salille (jossa myös työskentelen) ei olisi 7 kilometriä suuntaansa, pystyisin itsekin helposti hoitamaan kaikki asiat tässä ihan naapurustossa. Ja vähän pöhköltä tuntuu alkaa kulkea kiertoteitäkään (joskin välillä kyllä kävelen kauemmas kauppaan, etenkin jos päivään ei muuten mahdu mitään ulkonaoleilua).
Halina
Mä inhoan niin paljon bussrja ja hissejä (normaalia?), että jos mahdollista kävelen 3km asti kaikki matkat, koska ajallisesti se on vielä kohtuullinen esim. 20 tai 25min, ja vastaa bussipysäkillä nököttely aikaa, aikataulujen myöhästymistä ja bussin risteyksessä ja valoissa seisomisaikaa hahah 😀
Hmm muita hyviä (epäilyttäviä) vinkkejä on hankkia koira (mitä aktiivisempi sen parempi) ja juosta sen kanssa lenkillä monta kertaa päivässä. Mitä isomman ja kouluttamattomamman ottaa, saa takuulla kunnon juoksu /perässä raahautumis lenkit.
Muuttaa kerrostaloon, jossa ei hissiä tai omakotitaloon missä 2 kerrosta. Ja sitten unohtaa jotain aina kotiin/väärään kerrokseen ja ravaa edestakas portaita turhautuneena.
Sijoittaa käyttötavarat ylä ja alahyllyille, että aina joutuu konttaamaan/kyykkäämään tai kiipeilemään.
Asunnosta vois poistaa kaikki tuolit, koska seisominen on terveellista ja ruuan voi syödä korotetun baaripöydän ääressä.
Poistaa samalla sohvan ja telkkarin niin voi samaan tilaan hankkia esim junppamaton tai sisätrampan. Jos tulee vieraita /illanistujaisia niin trampankin päällä voi juoda viiniä (ja huolehtia että tapaturma/kotivakuutus kunnossa).
Sänky on myös mukavuuden lähde, joten poistamalla sen ja hankkinalla esim retkipatjan ja makuupussin pääsee samalle epämukavuustasolle kun esim. vaeltaessa. Kun kolottaa jo aamulla töihin lähtiessä, tuntuu jo melkein siltä kun olisi treenannut!
Jos kaipaa lyhyitä juoksuspurttitreenejä kannattaa aina katsoa aikataulut väärin ja olla myöhässä. Näin tulee kuin itsestään juostua tuhatta ja sataa kilpaa bussin kanssa bussipysäkille. Lisäpainoiksi voi ottaa painoliivin tai mukulan reppuselkään.
Myös bussin penkit on yliarvostettuja, jätä ne vanhuksille ja nuorisolle ja mene heilumaan keskelle bussin käytävää ja treenaa tasapainoa.
Myös kaupassa painoliivi/ riehuva mukula on oikein hyvä lisävaruste. Älä vaan tee ostoslistaa, jotta voit ravata epämääräisesti ympäri kauppaa. Osta myös vaan pelkästään niitä painavia tuotteita. Mitä isompi ruokakauppa, sitä enemmän tulee käveltyä.
Kotona kannattaa siivota jokapäivä arkiliikunnan muodossa(sekä hygienian jos omistat sen jättimäisen koiran ja mukulan ja mahdollisesti miehen). Älä osta moppia tai imuria vaan luuttua lattiat käsin kuten orjat tekivät egyptissä. Parasta liikuntaa ikinä! Älä myöskään hanki pyykinpesukonetta tai tiskikonetta: käsin tekeminen on yllättävän tehokasta haballe ja puristusvoimalle.
Hanki laiska mies jottei hän vahingossakaan auta sinua kotitöissä(vaan makaa trampoliinilla). Päunvastoin hän auttaa sinua kuitenkin kuntoilussa kauppareissuilla kun pyytää sinua tuomaan pari lavaa kaljaa.
Eiköhän se kunto tästä pikkuhiljaa kohoa! Harkitsen vielä hetken itse uskaltaisinko kokeilla näitä vinkkejä 😀