Koulun liikuntatestit, top 5

Viime päivät on kohistu siitä, ovatko koulujen liikuntatestit vaarallisia. Tästä innostuneena muistelin omien kouluvuosieni parhaita liikuntatestimuistoja. Tässä viisi suosikkitestiäni.

1. Juoksucooper

Kuntotestien klassikko! Kaksi kertaa vuodessa juostaan 12 minuuttia harjoittelematta. Kukaan ei koskaan selittänyt mistä kokeessa on kyse, laitettiin vain kello käyntiin ja käskettiin juosta. Meillä sentään oltiin armollisia eli kävelläkin sai, tiedän kouluja joissa kävelystä tuli automaattinen hylsy.

2. Uinticooper

Konsepti on yksinkertainen: laitetaan monta kymmentä hädin tuskin uimataitoista lasta muutamalle uimaradalle ja kello käyntiin. Etevämmät uikoot hitaampien yli.

3. Luistelucooper

Joko luulit että cooperit olivat siinä! Ei suinkaan! 12 minuuttia veivaamista jäällä, kierrosten määrä ratkaisee numeron. Etkö osaa sirklata? Sitten kannattaa luistella täysiä ja pysäyttää vauhti penkkaan aina päätyyn tullessa.

4. Roikkuminen leuanvedon yläasennossa

Poikkeuksellisesti arvosanaa ei tule roikutun ajan mukaan vaan asteikko on yksinkertaisen tehokas hyväksytty/hylätty: jos roikut yli 30 sekuntia, pääset testistä läpi. Jos et, käyt tekemässä testin joka viikko kunnes läpäiset sen.

5. Eteentaivutus

Kouluhistoriani ainoa koe, josta olen saanut hylätyn. Oppilas laitetaan seisomaan penkillä, johon on kiinnitetty mitta-asteikko. Arvosana tulee sen mukaan, kuinka pitkälle varpaitten yli pystyy taivuttamaan. Ja koska asteikko alkaa vasta varpaiden kohdalta, saavat kaikki sitä jäykemmät hylätyn.

 

Kuva: Pexels

Previous

Pitääkö juoksemista opetella?

Next

Get strong (or die trying)

12 Comments

  1. Sara

    Meillä oli käytössä myös klassikko: piippaus testi. Vatsa- ja selkälihasliikkeitä, linjajuoksua ja tasapainoilua tehtiin piip äänen tahdissa niin pitkään kuin pystyi. Kaikki rinnakkain saliin tekemään samaanaikaan ja porukkaa tippui pois sitä mukaan kun kunto ei kestänyt.

    • Lotta

      Joo meilläkin! Meni ikuisuus kun niitä vatsoja tehtiin sen piippauksen tahdissa 😀

  2. Sanumaria

    Meillä oli pesäpallotesti (lyönnit, heitot ja kopit), lentopallotesti (seinää vasten piti pallotella sillä jollain sormilyönnillä vai mikä se oli), kävelytesti, lihaskuntotesti, venyttelytesti, luistelutesti, cooperin testi ja 1500m juoksu. Joku on jo varmaan unohtunut…

    • Lotta

      Ai kauheeta, lentopallo oli muutenkin ihan hirveetä (muistan ne kivikovat sata vuotta vanhat pallot), mutta siitä meillä ei sentään ollut koetta!

  3. MutiNa

    Mää olen varmaan täysin dementoitunut, koska en muista omalta kouluajaltani mitään liikuntatestejä. Muistan ala-asteen perjantaiset juoksu/hiihtokisat, joihin piti osallistua, vaikka raajat irronneina. Mutta yläasteen liikuntatunneilta en testejä muista. Hämmentävää. Ollaanko me oltu 90-luvun puolivälissä todella paljon edellä aikaamme vai olenko vain deletoinut kaikki muistot.

    • Lotta

      Ehkä ne muistot on hautautuneet jonnekin 😀 Meillä sai valita, osallistuuko hiihtokisoihin vai hiihtääkö hiihtomajalle, ja fiksut valitsi tietenkin kisan, koska matka oli paljon lyhyempi. Tosin sisko sai jälki-istuntoa koska oli rehtorin mukaan hiihtänyt kisassa liian hitaasti eikä kisaillut tosissaan :O

  4. Taru

    Huh huh… Meillä oli nuo lihaskuntotestit (ja venyvyystesti), mutta cooperia me ei juostu (mä en ole ikinä juossut cooperia :D). Tytöt juoksi 1500m ja vaikka seiskaluokalla kävelin suurimman osan, ei siitä hylkyä tullut vaan huono numero.

    Sinänsä mä en kans varsinaisesti ymmärrä sitä että koululiikunnassa ei juuri tehty lihaskuntoa tai juoksua, eikä niiden tekemiseen muuallakaan muistaakseni ohjattu tai annettu ohjeita. Sit sitä kuitenkin testataan… (Henk. koht. mulla tosin kyllä huonot tulokset jostain syystä motivoi harjoittelemaan omalla ajalla ja ysiluokalla tulokset oli jo ihan erit, mutta en usko että näin kovin monella kävi.)

    • Lotta

      Niinpä, liikunnassa testataan taitoja joita ei ollenkaan harjoitella vuoden aikana. Mieti jos vaikka matematiikassa olis sama metodi! “Joo ei me olla tätä derivaattaa edes käsitelty mutta tässä on teille tää koe, ja sen perusteella saatte arvosanan”.

    • Lyyli

      Mä muistan kyllä testit, mutta en sitä et ne ois suoraan ollut liikunnan numero. Meillä ei muistaakseni ollut edes mitään kovin turhia testejä. Cooper, venyvyys ja jonkin verran lihaskuntoa yms.

      Rajat “hyvään” tai edes kohtuulliseen tulokseen oli myös omasta mielestäni aika alhaiset, mutta tää muisto voinee johtua siitä, että ne tuntui itsestä helpoilta saavuttaa melkolailla ilman sen kummempaa ponnistelua. Näitä kohuttuja piip-testejä ei meillä ollut.

      En osaa sitten sanoa, miten testaamisen on kokenut joku ei-niin-liikunnallinen kaveri, mutta meillä ope aina alkuun paasas et hän arvioi enemmän sitä, että edes yrittää parhaansa ja suhteuttaa tuloksia kyllä yksilöllisesti.

      Testeistä en osaa sanoa, onko ne nyt yhtään pätevä tapa arvioida koulussa oppilaiden “osaamista tai kykyjä”, mutta oon itse kuunnellut kärpäsenä katossa opehuoneen keskusteluja ja tosi huolestuttavaa on lasten liikkuminen – tai siis liikkumattomuus. Just yks ope sanoi suoraan liikuntatunnilta tullessaan, että on ihan hälyttävä määrä lapsia, jotka ei meinaa edes kyykkyyn päästä.

      • Lotta

        Joo, lapsia pitäisi kannustaa liikkumiseen. Taitaa vain olla ettei ihan kaikkia motivoida järjestämällä kokeita 😀

  5. Teemu

    Ah, hienoja testejä. Meillä kyllä taisi olla em. testien lisäksi myös punnerrukset, dipit ja vauhditon korkeus- sekä pituus. Punnerruksien klassikko oli mappi, jonka sisällä oli rei’itin ja mikrofoni, jolloin valvojan oli helppo laskea toistot naksahduksien perusteella ja syvyys oli riittävä. Erikoisuutena eteentaivutuksesta oli luvassa banaaniterttu jos ylitti jonkin rajan. Ei sillä, ihan hauskoja nuo testit olivat, vaikkei niissä loistanutkaan.

    • Lotta

      Teillä on ollut todella omistautunut jumppamaikka! :DDD

Vastaa käyttäjälle Lotta Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén