Kohtuullinen urheilija omassa viitekehyksessään

Kontekstilla on väliä, myös urheilussa. Ikäsarjojen lisäksi vaadimme elämänkokemussarjoja!

Kävin viime viikolla lenkillä itselleni entuudestaan tuntemattoman lukijan K:n kanssa (terkkuja!) ja aloimme puhua siitä, kuinka houkuttelevaa mutta turhaa on vertailla omia urheilujaan jonkun toisen suorituksiin.

“Sitä tietää että on ihan turha vertailla itseään Stravassa johonkin Henri Ansioon joka ei ole edes ihminen, mutta miksi sitä vertaa itseään johonkin himourheilijaan?” K pohdiskeli.

Tästä sain ajatuksen: siinä missä meillä on joissakin urheilulajeissa ikämiessarjoja, voisiko olla myös elämänkokemussarjat, joissa otetaan huomioon ihmisen eletty elämä? Voidaanko luoda kerroinsysteemi, jolla suhteutetaan tulokseen kaikki ne asiat joita tuli aikoinaan tehtyä silloin kun toiset jo treenasivat hiki hatussa? Jos vaikka olisi (hypoteettisesti, tietenkin) ihminen, joka olisi tykännyt juoda kaljaa ja polttaa tupakkaa ja viettänyt monilla mittapuilla löyhämoraalista elämää, ei ole ehkä mielekästä verrata tätä (muistutan, täysin hypoteettista) ihmistä syntymästään asti SM-tasolla urheilleeseen, Herran nuhteessa eläneeseen ja kasviksensa syöneeseen ikätoveriinsa.

Olenkin nyt kehittänyt itselleni oman urheilullisen viitekehyksen*: kaljanjuonnin urheiluun vaihtaneet uraorientointuneet neljääkymppiä lähestyvät konttorirotat. Ja kappas, yhtäkkiä en olekaan se ihan pahnanpohjimmainen enää vaan kenties jopa ihan kohtuullinen urheilija omassa viitekehyksessäni!

*Noheva tietenkin ottaa kaiken huomioon ja päätyy olemaan juurikin se ainut omassa kontekstissaan, näin ollen raketinomaisesti nousten kaikkien vertailujen kärkeen. Pokaalit tilaukseen ja mitalikahvit tulille!

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Leftovers – mikä on totuus mainoskuvien takana?

Next

Voiko nainen haluta seksiä? Arviossa Laura Lindstedtin Ystäväni Natalia

2 Comments

  1. Juha

    Suunnistuksessa on aika hyvä tasosysteemi, eli radat A-D.. Enemmän se nolottaa voittaa joku lasten rata (oli vähän tiukka aikataulu, niin valitsin kerran lyhyemmän radan) ja toisaalta A:lle jos eksyy niin monestikin jää se kilpailuelementti kokonaan pois, kun tuloksista näkee että vaikka kaikki olisi mennyt nappiin, niin olisi ollut viimeinen pelkästään pienemmällä erolla toiseksi viimeiseen. Eli ite valittuna toimii, kunhan ei ajattele ratoja minään kestävyyssuorituksina, että minkä pituisen pystyy läpäiseen, vaan että missä pystyy taistelemaan sijoituksista.

    Golfissahan on myös tämä tasoitusjärjestelmä, jonka avulla eri tasoiset ovat melko samalla tasolla ja pärjäämisen määrittää se että suorituuko omaan tasoon nähden paremmin, varmaan olisi melko helposti siirrettävissä myös ajanottolajeihin. Mutta eipä taida olla kysyntää tällaisille lajikulttuurissa..

    • Lotta

      Totta! Joissain lajeissahan tämä on jo hyvin otettu huomioon. Pitäisi saada kyllä yleisesti elämäänkin tällainen tasoitussysteemi 😀

Vastaa

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén