Kohti Jukolaa: Top 3

“Haluaisiko joku lähteä Jukolan viestiin ensi kesänä?”

Välillä ei kannattaisi olla kärppänä internetissä huutamassa “Joo!” kun salikaverit keksivät tyhmiä ideoita. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä se sitten alkaa, elämäni ensimmäinen suunnistustapahtuma. Sen alla on hyvä käydä läpi tärkeimpiä asioita ja merkittävimpiä oivalluksia.

 

Onnistumiset, top 3

  • Suunnistaminen ylipäänsä: Ennen huhtikuun loppua en osannut suunnistaa lainkaan. En ollut edes koskaan pitänyt kompassia kädessä. Onneksi oli Helsingin Suunnistajien Jukola-koulu, jonka ansiosta noviisista on kuoriutunut jos ei osaava, niin ainakin säällinen suunnistusharrastelija.
  • Iltarastien vaikeat radat: Elämäni toiselle suunnistuskerralle lähdin luonnollisesti yksin ja radalle 4V, jossa kirjain merkkaa “v***n vaikeaa”. Ja niin selvittiin metästä ulos rastien kautta ilman kolossaalisia eksymisiä ja välillä jopa suoraan rastille löytäen.
  • Paniikin laantuminen: Osaan olla metsässä jo välillä rauhakseen ja keskittyä siihen mitä teen. Nollasta aloittaminen ja uuden oppiminen on aivan mahtavaa.

Epäonnistumiset, top 3

  • Unohdin ottaa suunnan rastilla: Yksi suunnistusurani pahimmista pummeista tuli kun unohdin ottaa suunnan ja seurailin edellisen rastivälin suuntaa. Great success.
  • Seurasin muita: Juoksin onnellisna muiden perässä (joka on myös Jukola-taktiikkani), unohdin katsoa karttaa ja kun muut karkasivat vauhdilla eteenpäin, olin aivan eksyksissä.
  • En löytänyt lähtöpaikkana toimivaa parkkipaikkaa kartalta: Ensimmäisillä iltarasteilla aloin itkeskellä jo ennen kuin pääsin leimaamaan emit-lätkääni lähtöpaikalle.

Asiat jotka olen unohtanut ottaa mukaan, top 3

  • Kompassi
  • Kengänpohjalliset juoksukenkiin (onneksi sain tennareista revittyä pohjalliset irti niin ei tullut jaloista muusia)
  • Ratamerkinnät kartassa (kerran iltarasteilla häpsingeissäni meinasin lähteä metsään pelkällä kartalla merkkaamatta valitsemaani rataa)

Paniikkia aiheuttavat ajatukset, top 3

  • Mitä jos eksyn matkalla lähtöön? Tällä hetkellä itse suunnistamista enemmän huolestuttaa tapahtuman logistiikka. Osaanhan olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan?
  • Mitä  jos joudun jättämään rasteja väliin? Tämä pelko liittyy enemmänkin pettymyksen tuottamiseen joukkueelleni ja itseni nolaamiseen.
  • Mitä jos en ehdi junaan? Tämä ajatus aiheuttaa eniten paniikkia ja hyperventilaatiota tällä hetkellä. Olen ankkuri, ja olen laskeskellut että minun pitää ehtiä reilussa neljässä tunnissa metsästä ulos, että ehdin varmasti junaan. Olen käynyt jo mielessäni  kaikki mahdolliset epäonnistumisskenariot. Eli todennäköisesti kaikki menee oikein hyvin.

 

Heitetään yläfemmat Jukolassa jos nähdään! Tai jos näette minut itkemässä mättäällä, ottakaa mukaan ja viekää rastille.

Lue myös:
Dunning, Kruger ja minä
Nollasta aloittamisen kauneus

 

 

Previous

Tanssiva kalakukko osa 2

Next

Tanssiva kalakukko osa 3

3 Comments

  1. mses

    On kyllä hulvatonta, että itselläkin pahin jännitys kulminoituu aina ajatuksiin “entä jos nukun pommiin” ja “enhän myöhästy bussista”. Kai se on jotain sijaistoimintaa aivoille, ettei tartte ressata siitä oikeasta asiasta. Tsempit Jukolaan!

    • Lotta

      Niinpä, joko se on sitä että ei uskalla ajatella oikeaa koitosta tai pää vain nyt haluaa panikoida edes jostain 😀

  2. Jenni Lindqvist

    Hyvä Lotta!!
    Mie suunnistin pienenä ja tuli tuo Venlojen viestikin käytyä! Jukolasta mieleen painui se uskomaton ihmismäärä, teltassa nukkuminen ja hieno kilpailufiilis 🙂
    Onnea vaan ja keskity!!!!

Vastaa käyttäjälle Lotta Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén