Liikuntaintoilijat tykkäävät saarnata, että aina on mahdollisuuksia treenata. Että koskaan ei löydy aikaa liikkua, vaan sitä täytyy tehdä. Mutta me oikeassa elämässä elävät tiedämme, että välillä vain on sellaisia viikkoja, jolloin liikunta ei vain mahdu kalenteriin. Vai mahtuuko?
Viime viikot ovat taas olleet täynnä kaikenlaista. Helvetisti duunia, kaikenlaisia menoja, pieniä kremppoja. Vaikka tiedän, että on ihan normaalia ja ihan ok aina välillä olla treenaamatta ja antaa muun elämän mennä harrastusten edelle, tunsin kieltämättä huonoa omatuntoa kun tajusin ettei tällä viikolla tullut tehtyä yhtään kunnollista urheilusuoritusta.
Viikon touhuja listatessani kuitenkin tajusin, että joka päivälle oli sittenkin mahtunut jotakin fyysistä toimintaa. En halua olla sellainen ihminen, joka pakonomaisesti pitää kiinni treeniohjelmasta tai skippaa drinkit duunikavereiden kanssa koska aikoo mennä aamulla hotellin salille, mutta pientä liikettä löytyy jokaisesta päivästä, vaikkei sitä suunnittelisi tai tajuaisi.
Töidenjälkeisellä Kööpenhaminassa torstaina.
Maanantai: Pitkä päivä töissä, fillarilla töihin ja takaisin. Illalla totaaliuupumus eikä suurempia inspiraatioita tehdä yhtään mitään, etenkään mitään liikunnallista. Muutama leuanveto ruoan valmistumista odotellessa.
Tiistai: Fillarilla asiakkaalle. Töiden jälkeen pyöräilin täyttä päätä Malminkartanon jätemäelle, jossa käytiin perinteinen Beerway to Hell -juoksukisa, jossa juodaan bisseä ja tunkataan Fasaaninousua. Skippasin osallistumisen tänä vuonna siksi, että oikea jalkapöytä on ollut Karhunkierroksen jälkeen todella ihmeellisen tuntuinen ja kipuilee kovasti aina juoksemisen jälkeen. Ajattelin, ettei 15 jättärin huiputusta ja 5 kaljaa välttämättä tekisi jalalle ja sen toivottavalle pikaiselle paranemiselle hyvää, joten menin vain toimitsijaksi ajanottohommiin.
Keskiviikko: Jälleen pitkä päivä töissä. Ainoat liikkumiset pyöräily töihin ja takaisin.
Komeat maisemat malmölaisesta vessasta.
Torstai: Neljän jälkeen ylös ja työmatkalle. Ensin suuntana Malmö, jossa workshopattiin sisartoimiston tyyppien kanssa. Sieltä illaksi Kööpenhaminaan viettämään iltaa oman toimiston porukan kanssa. Muutaman kilometrin kävely ravintolaan ja takaisin. Mukava mutta pitkä päivä, ja pitkän illallisen ja muutaman drinkin jälkeen uni oli todella huonolaatuista.
Perjantai: Ideointia ja lounastamista tiimin kanssa Kööpenhaminassa. Koska keli oli ihana, vietimme koko päivän ulkosalla, ja innostuimme välillä hyppimään isoja rappusia suunnittelun lomassa. Piipahdin vain tunniksi sisälle kahvilaan hoitamaan yhden videopalaverin, kaikki muut duunit hoidin pihalla. Kävelyä lähemmäs 10 kilometriä. Kotiin yöllä.
Kuuluuko golfetikettiin jatkuva kiroileminen? En muistanutkaan viime kesältä kuinka vaikeaa pallon lyöminen on.
Lauantai: Koko päivä meni puoliväsyneessä tilassa. Vaikka reissussa oli hauskaa, en pystynyt rauhoittumaan kotiin päästyäni vaan heräilin pitkin yötä. Kävin appiukon kanssa rangella lyömässä palloa ja lopun päivää istuin pihalla auringossa syöden ja koiria rapsutellen. Sänkyyn puoli kymmeneltä.
Sunnuntai: Alla jo paremmat yöunet. Kävin kolmen vartin lenkillä vain todetakseni, että jalka ei vieläkään pidä juoksemisesta.
Viikon liikuntasaldo: Noin 60 km pyöräilyä, yksi 45 minuutin pk-lenkki, muutama leuanveto. Askeleita keskimäärin 11 000 päivässä.
Viime viikkojen normaaliviikot ovat olleet näitä epänormaaleja viikkoja. Ehkä sitä taas ensi viikolla pääsee tavallisen treenaamiseen makuun. Ehkä.
Vastaa