Keski-ikäistymisen merkit: sienimania

Pitääkö olla huolissaan, jos ei voi lakata ajattelemasta sieniä ja sienestystä?

Jos nyt ihan vähän ottaisin sieniä kuitekin… Takki saatu Haglöfsiltä.

Syksyn myötä sienet ovat vallanneet mieleni. Olen käynyt sienessä (laihoin tuloksin ja vain parin tattirisoton verran) mutta ajatellut niitä jatkuvasti. Eilen kävin metsäretkellä Sipoonkorven kansallispuistossa. Tarkoituksena ei tosiaankaan ollut sienestää vaan nauttia luonnosta ja juoda pullakahvit. Mutta kas, kun törmäsin suppilovahveroihin, se oli menoa. Sienikassit (jotka olin kuitenkin pakannut mukaan ihan varmuuden vuoksi) esiin ja litratolkulla suppilovahveroita kotiinviemisiksi. Illalla nukkumaan mennessä mielessä pyörivät vain sienet ja apajat, ja nyt olen koko päivän miettinyt että voiko skipata velvollisuudet ja treenit ja mennä metsään.

Mitä sitä ihminen muutakaan iltaisin tekisi kuin menisi metsään ihailemaan tatteja?

Mitä ihmettä tämä sienimania oikein on? Lapsena vihasin sieniä (periaatteellisista ja psykologisista syistä, en maun takia koska kerran söin iloiten pasteijan joka jälkikäteen osoittautui sienitäytteiseksi ja muuttui vasta sen jälkeen oksettavan pahaksi), ja varhaisaikuisuuteni suhtauduin sieniin välinpitämättömästi.

Sienivimmani tuntuu jotenkin erikoiselta, etenkin kun se on varsin ylimitoitettua sienituntemukseni ja sieniruokarepertuaarini laajuuteen suhteutettuna. Onko kyseessä jokin orastavan keski-ikäisyyden oire? Vai kenties sijaistoiminto, jolla yritän paikata jotakin vielä tiedostamatonta ammottavaa aukkoa elämässäni? Kärsittekö tekin sienimaniasta?

Tatin herkullinen loppusijoituspaikka.

 

Previous

Argentiinalainen tango – intohimoa syyskuun sateissa?

Next

Oi ihana Strasbourg (ranskanmatkalla, osa 1)

4 Comments

  1. Taru

    Haha, sienestämisessä on pakko olla jotain outoa, koska en oikeastaan pidä sienistä, mutta syksyisin tiirailen koko ajan sieniapajia ja voin hyvin lähteä sieneen 😀 Sitten kun esim. mustikoita söisin vaikka kuinka paljon, en jaksa lähteä niitä keräämään (ja olen onnellinen että mies kerää ne mulle).

    • Lotta

      Nyt vasta tajusin että mulla on sama! Syön mustikoita tosi paljon mutta en halua poimia niitä 😀

  2. Pipsa

    Sama hulluus minulla😆 Syön kyllä sieniä, mutta en siinä määrin kuin tykkäisin niitä kerätä jos vain aikaa olisi enemmän. Sieniä ei vain voi jättää metsään jos osuu kohdalle😂

    • Lotta

      Näemmä aika yleinen ilmiö! Sienten keräämisessä on jotain konkreettista iloa: tässä minä aikaansaan ilmaista ruokaa tuosta vain! 😀

Vastaa käyttäjälle Lotta Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén