Kerron nyt rehellisesti miltä tuntuu olla 20-vuotias nainen 40-vuotiaan ruumiissa

Halusin laittaa otsikoiksi “kerron nyt rehellisesti miltä tuntuu olla 20-vuotias mies 40-vuotiaan naisen ruumiissa” mutta se olisi ollut vähän outoa. Vaikka ehkä kyllä tunnen enemmän olevani 20-vuotias mies kuin 20-vuotias nainen.

Mutta asiaan. Tätä juttua on inspiroinut Jaajo Linnonmaa. Näin:

Ja koska te kysyitte eli kukaan ei kysynyt:

kerron nyt rehellisesti miltä tuntuu olla 20-vuotias 40-vuotiaan ruumiissa. Sukupuolista viis.

Noniin. Ensinnäkin minulla on syylä. Ei ole vitsi, oikeasti on! Ette saa siitä kuvaa, koska joku raja.

Toiseksi jalkani ovat nykyään tosi kaukana. En oikein näe asiaa sinne asti. Mutta kenkälusikasta kieltäydyn. Siitä alkaa rappio kun antaa periksi kenkälusikalle.

Minuun sattuu kun nousen ylös tuolista. Joskus en pääse edes suoraksi asti, niin paljon sattuu.

Säärikarvani ovat tummuneet ja paksuuntuneet. Kynnetkin ovat paksuuntuneet. Ja minulla on syylä! Sanoinko sen jo? Siitä ette saa kuvaa koska joku raja, mutta tässä kuitenkin säärikarvani:

Joo tiedän että ei niitä paljoa ole, mutta ennen ne eivät edes näkyneet!

Kun menen verikokeeseen pelkään että saan huonoja uutisia, ja toisin kuin 25 viimeistä vuotta, tosiaan saankin.

Vaikka venyttelen monella eri tavalla ja usein, en enää notkistu. En tiedä saanko edes estettyä jäykistymistä. Vaikea sanoa, jalkani ovat niin kaukana.

Näytän kuusi kuukautta sitten otetuissa kuvissa nuorelta. Ennen näytin nuorelta kuusi vuotta sitten otetuissa kuvissa.

Alan tosiaan vanheta. Siis fyysisesti. Mutta henkisesti…kun joku kysyy, minkä ikäinen olen, joudun miettimään tosi pitkään. Koska kuulemma se “kaksviis”, jonka automaationa koen olevani, heittää noin kolmellatoista vuodella.

Oikeastaan en edes ymmärrä miksi ihmeessä kroppani vanhenee ja sairastuu. Onkohan siinä jotain vikaa? Siis niinkuin vikaa-vikaa?

Ilmeisesti asetuksiin on kaikilla koodattuna itsetuhoutuminen. Silti se tuntuu virheeltä. Miten se NYT JO muka alkaa?!

Joskus nuorena sitä ihmetteli teinivaatteisiin pukeutuvia aikuisia. Nykyään sellainen käytös on ihan selvää: eivät tämän ikäiset ihmiset enää tajua minkä ikäisiä ovat. Toinen outo piirre asiassa on se, että odotan yhä että milloin minusta tulee sellainen oikeasti aikuinen, kuten vaikka 10 vuotta vanhemmat ovat.

Että feel you Jaajo. Mitä sitten kerroitkaan, ei tässä iässä enää kaikkea voi muistaa.

Previous

Lukemisesta, kirjoittamisesta ja lempikirjoista

Next

Curly Manly Man Method (eli Curly Girl metodi miehellä)

2 Comments

  1. Liina

    Mä oon jo sortunut kenkälusikkaan – mutta kerron itselleni, että se johtuu siitä, että kengät pysyvät paremmassa kunnossa kun sullon jalkani niihin nauhoja avaamatta, kuten aina kuitenkin teen.

    • Sofia

      Mun mies selittelee tolla samalla syyllä. Toki sen jalat ON ihan älyttömän kaukana, joten en ehkä itsekään jaksaisi 😂

      Mutta itse en hyväksy kenkälusikkaa! Vielä ei ole sen aika!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén