Kehen sattuu ja kuinka paljon?

Olen kuullut pientä vihjailua siitä, että minulla saattaisi olla marablues. No eikä ole. Eivät nämä merkit yhtään viittaa siihen:

Henkilö haluaa treenata KAIKKEA, kuten ilmajoogaa ja vesijuoksua ja uimista ja nyrkkeilyä ja päälläseisontaa, mutta ei liikahda sohvalta.

Henkilö havahtuu nukahtamishorroksesta ainoastaan googlatakseen “astman oireet”. Googlauksen jälkeen henkilö on diagnosoinut itsellään noin 15 elimellistä sairautta.

Henkilö ostaa PEF-mittarin ja puhaltelee siihen kaiket päivät, minkä jälkeen henkilö tuijottaa tulostaulukkoja apeana kaikki illat. Henkilö ei varaa tutkimusaikaa lääkäriin, koska on parempi olla peloissaan kuin tehdä asialle jotain.

Henkilö ramppaa läpi kahdeksan ruokakauppaa ennen kuin löytää mustikka-kardemummajäätelöä. Purkin löydyttyä henkilö syö siitä kerralla 3/4.

No okei 5/6 eikä 3/4 meni.

Henkilö viettää tuhottomasti aikaa Juoksukalenteri- ja Ahotu Marathons -sivuilla.

Henkilö varaa ajan kellumaan aistideprivaatiotankkiin.

Suljen maailman pois!! Aistideprivoiva untuvatakki Joutsen.

Henkilö ilmoittautuu ultramaratonille poluille. Karhunkierros 53 km täältä tullaan! (A.P.U.A!)

Mutta henkilöllä ei voi olla marablues, koska henkilö juoksee Vantaan maratonin jo parin päivän päästä!! Mitä ajatellessa henkilön päässä soi luupilla kehen sattuu ja kuinka paljon/ siitä kysymys enää tässä kai on.

(Minä en ole se, johon sattuu eniten, sillä kyseessähän on Läskimaijan MM-projekti, jossa hän yrittää ennätystä selässään 36,6 kg painava rinkka. Aijjai. Sinä voit osallistua lahjoittamalla vaikka vain pari euroa Punaiselle Ristille täällä.)