Otapa kuule lautta Helsingin kauppatorilta, ja mene Vallisaareen. Lauttoja menee puolen tunnin välein, ja lyhyt merimatka maksaa muutaman euron.
Ai miksi menisit?
En pysty vakuuttavasti kertomaan, että Vallisaari on harvinaislaatuinen luontokohde, jossa kasvaa ja elää paljon lajeja, mitä muualla Helsingissä ei. En tajua luonnosta hirveästi muuten kuin pällistelijänä, joten jos sinä tajuat niin mene itse ihailemaan.
Lajien moninaisuus liittyy jotenkin siihen, että tsaarit istuttivat saarelle erikoisia puita tai jotain. Ai katos, nyt yritin lähteä selittämään asiaa, jota en tajua. No ehkäpä kerron sinulle toisen jutun.
Saaren keskellä on lampi, joka on ollut uimapaikka hyppytelineineen. Kuulemma hyppytorni on nyt lammen pohjassa, veden peittämänä. Ajattelepa sitä siellä. Minäkin ajattelen.
Ajan kulumista, hylättyjä paikkoja, sitä, kuinka auringonvalo siivilöityy veteen. Ääniä, joita ei tornin luona enää kuulu. Tsaareja, valkoisia pumpulimekkoja, sitä, kuinka ennen helsinkiläiset lähtivät kesäksi saariin, ja peittivät kaupunkiasunnon huonekalut lakanoilla.
Se ei ole muuttunut, kesällä on lähdettävä Tullinpuomin pölyistä ja mentävä saareen haistelemaan merituulta. Ja miksipä ei juuri Vallisaareen.
Luonnosta innostuneet lapset voi ottaa mukaan, mutta ilman erityistä ohjelmaa se ei ole seikkailupaikka. Reiteiltä ei saa poiketa miinavaaran takia, mutta uimaan pääsee jos kävelee kannasta pitkin rannalle. Omallakin veneellä pääsee perille, ja tänä kesänä vierassatamassa saa yöpyä.
Ruoat tarjosi Epic Foods.
En kuvannut itse saarta juurikaan, koska pari viikkoa sitten ei puissa ollut lehtiä ja raekuurot pistivät meidät kyhjöttämään paikoillamme. Mutta nyt siellä jo puut vihertävät, kukat kukkivat ja ehkä, ehkä lehdoissa kaikuu nauru menneiltä kesiltä*.
*En kyllä tiedä, voiko saaressa olla lehtoja. Kuten sanoin, on tuo luontotietämys vähän heikoissa kantimissa.
Kävin Vallisaaressa Metsähallituksen kutsumana.
Vastaa