Juokseminen ei tee hyvää ulkonäölleni

Pidän juoksemisesta mutta en siitä mitä se tekee ulkoiselle olemukselleni.

Viimeiset puoli vuotta treeni on ollut hyvinkin kestävyyspainotteista, ja kuntopiiritkin ovat keskittyneet keskivartalon hallinnan ja juoksemista edistävän lihaskunnon ylläpitoon. Treeni on purrut hyvin, ja kehitystä on tullut. Yksi asia kuitenkin mättää: en oikein pidä siitä, millaisia vaikutuksia treenillä on ollut ulkomuotooni.

Paremmassa pumpissa silloin joskus.

Juoksemista markkinoidaan taajaan tapana hoikistua. Se on ongelmallista monellakin tapaa, joista yksi on se, että jos ei ole ns. juoksijan mallinen jo syntyjään, ei sen malliseksi eli pitkäraajaiseksi honkeloksi tulla vaikka kuinka paljon kipittelisi kalorivajareissaan. En ainakaan ole huomannut että raajani olisivat pidentyneet tässä prosessissa.

Sen sijaan minusta on tullut tasapaksu, ja se harmittaa*. Pahinta on se, että takamukseni on litistynyt. Pakaroiden pyöreys on poissa, jaloista on tullut tasapaksummat. Yläkropan voimatreenin vähyys näkyy suoraan siinä, että kädet ovat pulkannarut, ja jopa luontaisesti suuret epäkkääni ovat epänormaalin pienet tätä nykyä.

Ei ole voimia, eikä oikein epäkkäitäkään enää.

Älkää käsittäkö väärin, en mitenkään vihaa nykyistäkään ruumistani tai vietä aikaa peilin edessä menetettyjä gainsejani murehtien. Ensisijaisesti arvostan kehon toimivuutta ja suorituskykyä, ja ulkonäkö tulee sitten jossain perässä. Mutta jos pitää valita, ollako solakka vai lihaksikas ulkonäöllisesti, olen mieluummin jälkimmäistä. Mutta keho reagoi siihen miten sitä harjoitetaan, joten ei ole ihmekään, ettei pakaroissa ole pyöreyttä jos pakaroita ei ole treenattu.

*Paitsi on yksi poikkeus: pohkeisiini on tullut uudenlaista kulmikkuutta, joka on korostunut etenkin Sveitsin-reissun mäkirilluttelun jälkeen. Nämä pohkeet voisin pitää, muuten pitänee ruveta puntille taas Pyhän jälkeen.

Lue myös:
Urheilusta, painosta ja vähän napaläskistäkin

Seuraa Instagramissa: @instagram.com/lottapumpui

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

En aina joogaa auringon noustessa, mutta kun joogaan…

Next

Melontavaellus Repovedellä

2 Comments

  1. k

    Erikoisen paljon tarkkailet kroppaasi, jos pohkeidenkin muoto on noin tärkeää.
    Ehkä kannattaisi enemmän kiinnittää siihen huomiota.

    • Lotta

      Kiitos huolestumisesta, tosin omat satunnaiset huomiot omasta kropasta eivät ehkä ole laskettaviksi erikoisen paljon tarkkailuksi – etenkään kun pohkeiden muoto tuli ilmi kehonhuollon yhteydessä 😀 Siitä, että kirjoitin aihepiiriltään rajatun ulkonäköaiheisen postauksen (disclaimereineen, huomauttaisin!), ei kannata hypätä siihen johtopäätökseen että ko. aihe olisi ainut asia maailmassa jota ajattelen 🙂

Vastaa

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén