Sofian ja Ninan blogeissa on tarjolla kisarapsaa TeräsSika 2017 -triathlonkisasta. Jostain syystä kummatkin unohtivat kuitenkin mainita kisojen oleellisen annin, siis sen, että joukkueen nopein meduusa on taas selvitetty!

Vuoden 2017 kilpailu oli kolmas kerta, kun otin osaa Vantaan Kuusijärvellä järjestettävään TeräsSika-kisaan. Kisassahan suoritetaan aikaa vastaan 250 m avovesiuintia, 10 km pyöräilyä, 3,5 km juoksua ja vielä ennen maaliviivan ylitystä siemaistaan litra olutta. Kisan voi suorittaa ihan tavallisena urheilukilpailuna, mutta erittäin suositeltavaa on myös osallistua joukkueena, jolloin voi myös pukeutua teema-asuun ja siten huvittaa kanssakilpailijoitaan (ja itseään). Teräsmeduusat luonnollisesti osallistuu joukkuesarjaan, tänä vuonna teemalla Matti ja Pia Nykäset.* Krepattu tukka, kasarimeikit, kaapin pohjalle “varmuuden vuoksi” hankituista vaatekappaleista rakennettu tee-se-itse-triathlon-asu ja päätähtenä tietysti itse Masa, joka veti yleisön edessä pari tarttuvaa biisiä – eikä muuten vedetty playbackina!

Miten kisa sitten meni? Tänä vuonna kisasaavutuksessa vuorottelivat nappisuoritukset ja nolot epäonnistumiset. Kokonaisaikani on parantunut vuosi vuodelta, mutta tuloslistalla sijoitukseni oli tänä vuonna kaikkien aikojen huonoin: kilpasiskoja on tullut lisää ja he ovat selvästi entistä kovemmassa kunnossa! Debyyttivuonna yllätin itsenikin räpiköimälllä sijalle 5 kokonaisajalla 0:50.51, ja seuraavana vuonna paransin sijan verran ylöspäin. Nelossija irtosi tuolloin kokonaisajalla 0:47.04.

Tänä vuonna ehdin maaliin ajassa 0:45.48, eli jälleen pienellä parannuksella kokonaisaikaan. Tavoitteena ollut 45 minuutin alitus ei valitettavasti onnistunut ja sijoitukseksi tuli kuudes.

Tänä vuonna uinti sujui varsin hyvin, etenkin siihen nähden, että tänäkään kesänä ei oikein tullut treenattua ja Kuusijärven vesi oli aika kylmää ja märkää. Vaihto uinnista pyöräilyyn sujui myös nopeasti, ja pyöräily meni nappiin, aika 20:04 oli naisten sarjan toisiksi paras kahden sekunnin erolla ykköseen. Vauhdista huolimatta polkeminen tuntui kevyeltä ja muutamia puuskuttavia pitkiä nousuja lukuunottamatta sai ajella aika rennosti.

Pyöräilyn jälkeen alkoikin sitten tuskien taival: juoksu! En ole tänä kesänä juossut käytännössä yhtään ja sen kyllä huomasi. Etenkin ensimmäinen kierros (matka muodostuu kahdesta kierroksesta Kuusijärven ympäri) oli aivan tervassa kahlaamista. Jalat tuntuivat ihan kohtuullisen tuoreilta pyöräilystä huolimatta, mutta en saanut hengitystä kulkemaan. Lopulta hidastin vauhdin sellaiseksi lönköttelyksi, mitä pystyin vaivatta pitämään yllä ja tuloksena olikin keskikastin aika 0:17.16, selvästi aiempia vuosia huonompi suoritus.

Olutkarsinaan saapuessani huomasin kuitenkin naisten kärjen – voittajaa lukuunottamatta – vielä särpivän oluitaan, joskin etumatkaa oli heillä jonkin verran. Tartuin tarmokkaasti Karhuun, ja ensimmäinen puolikas kaatuikin ihan kivasti. Sitten otin huikkaa tölkistä, ja jonkinlaisen ajatushäiriön seurauksena nielaisin oluen sijasta aimo kulauksen ilmaa. Pasmat menivät sekaisin ja lopun oluen sain kulauteltua miten kuten. Palkintopallisijoitukset kipaisivat maaliviivan yli nenäni edestä ja minulle jäi saaliiksi tähänastisista kisoista huonoin olut-aika, 0:03.08. Ainoa, mikä pettymyksen hetkellä lämmitti, oli se, että olen tästä epäonnistumisesta huolimatta nopein Teräsmeduusa sekä kokonaisajan että olutajan perusteella. Kauas eivät tosin muutkaan meduusat jääneet, joten ei tässä uskalla jäädä laakereille lepäämään!

Ensi vuodeksi jäi siis oikeastaan edelleen sama tavoite: alittaa 45 minuuttia. Tämä alitus onnistunee panostamalla juoksu- ja olutkuntoon. Harjoitusohjelmassa on siis ilmeisesti juoksua terassilta terassille.

*Joo, ei me aina itsekään tiedetä, mistä näitä ajatuksia oikein tulee.