Kävimme vähän joogailemassa, kuten osalla meistä on tapana. Koska olimme pukeutuneet ubeisiin bodyihin, käytimme tietysti pidemmän ajan kuvaamiseen kuin joogaamiseen.

Joogahan on harrastus, jota tehdään vain kuvien takia. Ikävä puoli siinä on, että asennot ovat vaikeita, ja niissä on hankala pysyä. Siksi kuvat pitää ottaa kuvakaappauksina videolta.

Videoidenkaan kuvaaminen ei ole helppoa. Mihin kamera asetetaan? Näymmekö nyt kuvassa? Eihän meistä näy mitään ylimääräistä kuvissa (erittäin akuutti kysymys kun joogaa bodyssa)?

Jokaisen videon alussa on viitisen minuuttia vaatteiden suorimista ja kaivamista pois pakaroiden välistä, sekä ahdistunutta puuskutusta, jolla ilmeisesti psyykkaa itseään tulevaan suoritukseen.

Ottoja tarvitaan 15 koska kukaan videolla esiintyjistä ei oikeastaan osaa sitä, mitä ollaan tekemässä. Valmis video aiheuttaa syvää myötähäpeää kuvassa temmeltäjiä kohtaan, tai siis häpeää, kun tajuaa temmeltävänsä siinä itse.

Joinain harvoina kertoina ilahtuu, että eihän se nyt niin paha ollut! Tai siis aika upeasti tämä meni jopa!

Eikös mennytkin: tämähän suorastaan hypnoottista!