Onko ihmisen elämässä suurempaa ylellisyyttä kuin joutilaisuus?
Polkujuoksuhommissa.
Tänään tapahtuu paluu arkeen harvinaisen pitkän joutenolon jakson jälkeen. Joulunpyhien jälkeen pidin pari päivää lomaa, ja uudenvuoden jälkeiset päivät tein vain muutaman tunnin töitä päivässä, kun projektien parissa oli poikkeuksellisen hiljaista.
En muista milloin viimeksi minulla on ollut näin paljon aikaa. Aikaa tehdä juttuja, kuten siivota kaappeja, käydä treenaamassa, pyöriä hämmästelemässä keskustakirjastoa tai kirjoittaa tätä blogia, tai olla tekemättä yhtään mitään. Yleensä kun minulla on muutamaa päivää pidemmät vapaat, olen karannut ulkomaille tai muuten ahtanut päivät täyteen tekemistä.
Aika on ylellisyystuote parhaimmasta päästä. Tai ehkä sen ei pitäisi olla mikään ylellisyystuote vaan ihan samanlainen arjen perustavara kuin kahvi, internet ja nukkuminen. Mutta aikamoiselta luksukselta se on tuntunut, että voi nukkua kymmenen tunnin yöunet, juoda aamukahvia ja lukea lehteä ajan kanssa ja olla ulkona muissa kuin lounas- ja palaveriasioissa valoisaan aikaan.
Pulkkamäkihommissa.
Parin päivän loman ja pehmeän laskun jälkeen alkaa jo vähän kyllästyttää että ei oikein tapahdu mitään, joten on hyvä aika nostaa hieman kierroksia. Mutta jään varmasti kaipaamaan päiviä, jolloin olen voinut kahdeksan tunnin yöunien jälkeen päättää että en ole vielä nukkunut tarpeeksi, lyönyt koneen kiinni keskellä päivää katsoakseni hiihtokisoja televisiosta ja lonninut toista viikkoa villasukissa ja ilman meikkiä.
Onneksi edessä on enää parin viikon tiukka jakso ennen Malesian-reissua, ja sen jälkeen, no, katsellaan sitä lähempänä.
// Aloituskuvan pipo saatu Malojalta ja takki Haglöfsiltä.
Vastaa