Mitä minulle kuuluu? Miten kulutan päiväni? Mitä tapahtuu? Pitkästä aikaa ihan vain kuulumisia:

Olen työtön, ja suhtaudun siihen kaksijakoisesti. Olen nyt ollut reilun kuukauden työttömänä, ja aika on mennyt nopeasti. Olen hakenut paikkoja, käynyt haastatteluissa ja vastannut headhuntereiden puheluihin, mutta täydellistä mätsiä ei ole vielä löytynyt. Hyvinä päivinä olen iloinnut tilanteestani: ensimmäistä kertaa minulla on mahdollisuus avoimesti kertoa että olen vapaalla jalalla ja miettiä ajan kanssa mitä oikein haluan tehdä ja missä olen hyvä – ja siinä sivussa nauttia elämästä joka ei ole turboahdettua koko ajan. Ja huonompina päivinä taas tuntuu siltä, että olen surkimus jolla ei ole paikkaa tässä yhteiskunnassa ja nykyajan menosta pois pudonnut kehäraakki jolla ei ole mitään relevanttia osaamista (mikä on sinänsä liioittelua, olenhan ollut työelämästä pois vasta viisi viikkoa ja sinäkin aikana tehnyt jo freelance-hommia).

Lisää aiheesta: Työttömyys, uhka vai mahdollisuus?

Aurinkoiset syyspäivät ovat yksi lempiasioistani. Jalassa Sauconyn ihanat Azura-lenkkarit (saatu).

Treenit kulkee, mutta tavoitteet puuttuu. Paluu crossfitin pariin on sujunut mainiosti. Olen treenannut nelisen kertaa viikossa Takomolla ja tehnyt siihen päälle fiiliksen mukaan juoksu- ja pyörälenkkejä. Treenaaminen on kivaa, mutta se tuntuu tällä hetkellä treenailulta, koska ei ole mitään konkreettista tavoitetta, kuten kilpailua tai lappujuoksua. Keväälle on pakko ottaa jokin kestävyysurheilutavoite, ja tavallaan houkuttaisi tähdätä jossain välissä myös masters-ikäisten kisoihin crossfitissä. Jälkimmäiseen on kuitenkin matkaa, etenkin voimistelutaitojen puolella ja painonnostotuloksissa on paljon parantamisen varaa. Juoksuhommien jälkeen keuhkokunto on ihan hyvissä kantimissa, ja perusvoimatkin alkavat löytyä uudelleen.

Lisää aiheesta: Tekee aina mieli sitä toista

Olen innostunut uusista jutuista. Lisääntyneen vapaa-ajan myötä olen puuhastellut kaikenlaista uutta ja odottamatonta. Kuten esimerkiksi piirrellyt. Olen aina tykännyt kuvataiteista vaikka en olekaan niissä lahjakas, ja muutama viikko sitten ostin tussit ja rupesin piirtelemään. Toinen indikaattori lisääntyneestä vapaa-ajasta ovat viherkasvit, joiden määrä kotona on kasvanut huimasti. Ihan ei olla vielä Sofian viherkasvivillityksessä, mutta viimeksi eilen kannoin uuden kasvin kotiin. Ja kaikki ovat vielä hengissä! Syksyn myötä myös sienestyksestä on tullut odottamattoman iso osa elämää.

Lisää aiheesta: Keski-ikäisyyden merkit: sienimania

 

// Lisää arkea Instagramissa: @lottapumpui

 

 

 

RSS
Facebook
Facebook
Instagram