Tiedättekö sen tunteen, kun treeni menee niin hyvin, että seuraavaa treeniä alkaa suorastaan pelätä?
Treenaamisessa on muutama universaali lainalaisuus: aamulla ei ole yhtään voimia, jäätelöä ei kannata syödä litratolkulla juuri ennen harjoitusta ja se, että jos treeni menee hyvin, seuraava treeni menee satavarmasti huonosti.*
Viimeiseen liittyen olen nyt melkoisen dilemman kourissa: viikonlopun juoksuharjoitus oli niin fantastinen, että haluaisin vain juosta, mutta en uskalla.
Lauantain lenkki oli niin täydellinen kuin vain voi olla: puolitoista tuntia nautinnollisen kevyttä juoksua, sykkeet pysyivät alhaalla, mieli askarteli omiaan. Aurinkokin paistoi. Teki mieli lähteä saman tien uudelle lenkille. Tämä kaikki voi tarkoittaa vain sitä, että seuraava lenkki tulee olemaan aivan kauhea.
Siksi en olekaan uskaltautunut vielä lenkille, haluan pitää kiinni lähes täydellisen lenkin unelmasta, uskoa että seuraavakin treeni olisi yhtä ihana.**
*Pätee kaikenlaiseen liikuntaan ja etenkin painonnostoon.
**No, on tässä ollut vähän kaikenlaista, läksiäisiä ja salitreeniä välissä. Juoksemaan en kyllä ole vielä uskaltautunut.
pps. Korjailin melko määrän typoja, ei ikinä pitäisi kirjoittaa blogia bussissa kännykällä jossa on päällä autocorrect 😂
Vastaa