Lukijain toiveesta: kuinka sujuu pallottelu eri harrastusten välillä?

Jos olette seuranneet blogia yhtään pidempään, tiedätte että haahuilen aina vähintäänkin kahden liikuntaharrastuksen välillä. Viime vuodet olen crossfitannut ja juossut, välillä yhtä aikaa ja hetkittäin aina toiseen panostaen.

Verryttelyhommissa Pyhällä muutama viikko sitten. Juoksuhame saatu La Sportivalta.

Harrastusten välillä hyppiminen ei ole aina helppoa. Tiedän että en ole yksin ongelmani kanssa, sen verran monta keskustelua olen etenkin Instagramissa teidän lukijoiden kanssa aiheesta käynyt. Eräs lukija toivoikin että avaisin ajatuksiani postauksen muodossa enemmänkin, joten: kuinka sujuu harrastuksesta toiseen hyppääminen? (Spoiler alert: ei itselläni aina kovin hyvin.)

Mieti mitä haluat. Mitä olen liikunnasta aikuisiällä oppinut niin sen, että on tärkeintä tehdä sitä mitä hotsittaa. Yleisellä tasolla siis. Jos omaan harrastukseen kuuluu jotain saatanallisen ikäviä tukilihasten harjoitteita joiden tekeminen hotsittaa yhtä paljon kuin keskustan äänestäminen tai Paulo Coelhon lukeminen, tee ne silti. Mutta siis jos ei koko laji tai harraste nappaa, mikään ei pakota sitä harrastamaan. Jos tekee mieli vaihtaa, vaihda! (Eri asia on sitten se, jos ei tiedä mitä haluaa, siitäkin on meikäläisellä paljon kokemusta, mutta puhutaan siitä sitten joku toinen kerta.)

Valitse pieniä ja isompia tavoitteita. Tavoitteet auttavat jäsentämään harrastuksia. On aika loogista voimailla enemmän talvella ja aktivoitua juoksemisen kanssa kesää kohden, ja esimerkiksi juoksutapahtumatavoitteet voivat hyvin rytmittää treenaamista. Ja jos taustalla on jokin suurempi tavoite (esim. juosta joskus sata mailia), kannattaa kaikkea treenaamista ohjata siihen suuntaan. Monessakin lajissa pyörii osaavia valmentajia, jotka taatusti auttavat modaamaan tai painottamaan tekemisiä haluttuun suuntaan, mutta kukaan ei osaa auttaa jos et kysy ja kerro.

Ole realisti. Ei tässä olla ammattiurheilijoita, joten maailma ei kaadu jos ei vähään aikaan käy kyykkäämässä tai juoksemassa vetoja. On toki ikävä aina aloittaa vähän takamatkalta uudelleen, mutta tässä palataan taas hotsittamiskysymykseen. Jos tekee mieli useampaa juttua, niin sitten tekee ja sen kanssa eletään. Ja itse yritän lohduttautua sillä, että jos vaikka juoksenkin tosi paljon hitaammin kuin muut, harvalla on yhtä kova maastavetoenkka kuin minulla. Ja taas salilla mietin että olen ehkä heikko mutta sentäs jaksan juosta. Perspektiivihommia, nääs.

Ole itsellesi armollinen. On vaikeaa kehittyä useammassa jutussa yhtä aikaa tai arjen muiden asioiden painaessa päälle edes jaksaa tehdä kahta juttua samaan aikaan. Ei kannata kasata itselleen turhia paineita, vaan tehdä jotain (hotsitus-alert!) ja yrittää ajatella että ovat ne uudet nostoenkat tai juostavat kisat siellä vielä ensi keväänäkin.

Lue myös: Tekee aina mieli sitä toista

Seuraa myös Instagramissa: @lottapumpui

Kuvat: Nelli A.

RSS
Facebook
Facebook
Instagram