Saatiinhan tätä rapsaa odotella, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eiks?

Ja rapsa nyt on liioittelua, kunhan vähän hehkutan.

Kyllä se vaan kuulkaa HHM elikkäs Helsinki Half Marathon on ainaski Helsingin, jollei Suomen paras puolimaraton. Reitti on kiva ja juoksijat vielä kivempia!

Sain ilokseni jänistää 2:30 ryhmää jo neljättä kertaa, ja vaikka juoksuintoni on ollut erinäisistä syistä harmillisen matalalla tämän kevään, tästä olin superinnoissani!

Kelpasihan noita Siljan Suomi100-buffan kaloja palkkariksi vetää!

Sää oli tosi vaikea, kuumuus yllätti juoksijat, voisi sanoa. Siitä huolimatta itsellä kilsat menivät kuin siivillä. Söpis vaaleanpunainen Suunto Spartan Sport pörisi ranteessa tosi tiuhaan, ai taasko sieltä on kilsakyltti tulossa? Vähän intomielisyyttäni tuli kiihdytettyä tahtia välillä, yksin jänistäessä tahdin pito oli vähän haastavaa. Kellon kanssa oli oikeastaan aika kiva juosta pitkästä aikaa, ja näppärästihän tuo vehje toimi.

Nautin juoksusta ihan hulluna, ja toivon että jänistettävät myös. Nautin kovasti myös siitä, että olin puolikkaan jälkeen suuntaamassa suorilta Silja Linen Suomi 100-kesälounaalle. Kyllä siinä helteessä hölkätessä tuli aika useasti graavilohesta haaveiltua!

Iltasella piipahdin vielä afterruneilla, missä oli tosi kiva nähdä juoksututtuja ja maistella tapahtuman virallista kisaolutta. HumaLoven #WeRunHelsinki on maustettu tyrnillä ja merisuolalla. Itse tykkäsin, mutta jotkut myönsivät, että kesken jäi… Afterrunit olivat Woolshedissä, ja oletan että ölppää löytyy sieltä maistettavaksi. Myös Mullikassa Manskulla näkyi olevan.

Ei tässä sitten muuta kuin venaamaan ensi vuoden Helsinki Half Marathonia. Se on 9.6.2018, pistä kalenteriin!

RSS
Facebook
Facebook
Instagram