Kaupallinen yhteistyö: Johanna Kiesi Photography.
Sanon alkuun, että minä sniiduilen mielelläni kaikessa. Myös häiden järjestämisessä. Minusta vaan on hölmöä käyttää yhteen päivään kymppitonneja.
Kivat ja kauniit juhlat järjestää halvemmallakin, ja yleensä häät kestävät vain tunteja, eivät edes päiviä. Tuhlaa jos haluat, mutta turha väittää että se olisi jotenkin pakollista.
Noh. Yhdessä asiassa ei kuitenkaan kannata liikaa pihistää. Hääkuvauksessa nimittäin.
Kategoria: Fitness Führer Page 1 of 20
Joogassa kuulee ihme juttuja. Esimerkiksi näitä:
Hesarissa oli tänään juttu miehestä, joka on ollut masentunut 25 vuotta. Jutussa hän kertoo arjestaan ja elämästään.
Yllättävää jutussa oli se, että kyseinen henkilö tekee paljon kaikenlaista. Liikkuu aktiivisesti ja hoitaa kodin. Hänellä on ilmeisesti tila, jota kutsutaan englanniksi termillä High-Functioning Depression, eli sellainen masennus, jossa toimintakyky on hyvä.
Kuten kerroin, kävin hedelmällisyyskartoituksessa. Halusin tietää, voisiko epämääräinen oireiluni johtua siitä, että olisin jo vaihdevuosissa. Kävi ilmi, että en ole.
Samalla otettiin papakoe. Rutiinijuttu, jonka unohdin heti käveltyäni lääkäriasemalta ulos.
Noin viikon päästä vastaamattomissa puheluissani oli outo numero. Googlasin sen, ja kyseessä oli HYKS:in Naistentautien poliklinikan kolposkopian yksikkö. Käsistä lähti tunto saman tien.
Jos seuraat minua instassa, niin oletkin huomannut, että olen jälleen marrasputkessa.
Marrasputkihan siis tarkoittaa sitä, että jokaisena marraskuun päivänä juostaan ulkona vähintään 25 minuuttia.
En ole koskaan oikein tajunnut sitä, että ihmiset valittavat miten kamalaa muuttaminen on.
Olen ollut sitä mieltä, että eihän se nyt kivaa ole, mutta ei myöskään NIIIIIN paha juttu mitä ihmiset väittävät.
Äskeisen muuton jälkeen pyörrän nämä ajatukseni. Se oli ihan helvettiä!
Huomautus 24.10. Olen kirjoittanut koko alla olevan tekstin torstaina 17.10. Tilanteemme ehti muuttua sen jälkeen, mutta julkaisen tämän kuitenkin tällaisenaan, mitään muuttamatta, vaikka nuo lopputekstin pelot ehtivätkin keikahtaa toiseen suuntaan. Kerron muuttuneesta tilanteesta kun voin, olkoot tämä nyt esimerkkinä siitä, että elämää ei voi kontrolloida.
Olen muodostamassa uusperhettä. Se on yllättävän latautunut aihe.
Tuntuu, että melkein kaikilla on uusperheistä jokin mielipide, yleensä negatiivinen sellainen. Sen sijaan törmää tosi vähän keskusteluun siitä, miltä uusperheen muodostaminen oikeastaan tuntuu.
Joten minäpä kerron.
Ihmisillä on erilaisia päämääriä ja tavoitteita elämässään. Esimerkiksi se, millaisiksi ihmisiksi he haluavat tulla ja minkälaisia ihmisiä he haluavat olla.
Jotkut haluavat olla vaikkapa hyviä, oikeamielisiä ihmisiä. Jotkut haluavat olla menestyneitä. Jotkut nopeita.
Minä haluan olla notkea. Sillä kaikki paitsi notkeus on turhaa.
Luvassa uusin osa jännittävässä (tai siis ei lainkaan jännittävässä) saagassamme siitä, että mikä ihme Sofiaa oikein vaivaa.
Olen tilittänyt oireista täällä ja täällä ja Instassa ja vaikka missä. Luonnollisesti te olette ehdottaneet kaikkea, mikä voisi olla syynä. Esimerkiksi vaihdevuodet.
Olen 38-vuotias, joten onhan se mahdollista, vaikkakaan ei tyypillistä. Joten otin asiasta selvää.
Tiedäthän, kun ihmiset selittävät, että heillä ei kerta kaikkiaan ole aikaa liikkua. Ei siis mitenkään ehdi!
Ja sitten nämä samaiset ihmiset roikkuvat somessa ja lojuvat sohvalla katsomassa Netflixiä.
Just hyvä.
