Pumpui – anti-inspiraation asialla jo vuodesta 2011!

Tämä blogi täytti eilen vuosia. Aloitin bloggaamisen Lilyssä 22.2.2011, ilman sen kummempia suunnitelmia. Ainakaan en ajatellut, että jatkaisin vielä kahdeksan vuotta myöhemmin!

Kahdeksaan vuoteen mahtuu paljon elämää, mikä on myös heijastunut blogin sisältöön. On ollut kausia jolloin elämä on ollut melkein pelkkää treenaamista. Yksi postausmielessä hauskimmista vaiheista oli kun kirjoitin urheilevan sinkun elämästä (ja ajauduin riitoihin Henry Laasasen kanssa, mikä on edelleen blogiurani paras hetki!). Viime vuosien kipuilu työn ja muun elämän kanssa on näkynyt paljon myös täällä. Vaikken ihan kaikkea olekaan blogissa kertonut, olen huomannut että mitä enemmän puhun oikeista asioista ja niistä asioista joista puhuminen vähän hävettää, sitä enemmän se myös resonoi. (Paitsi välillä jotkin täysin kieli poskessa tehdyt jutut ottavat ihmeellisesti tuulta alleen suureksi yllätyksekseni.)

Fun fact: aluksi en aikonut esiintyä omalla naamallani blogissa koskaan. En edes laittanut kuvia isoon osaan postauksista (times were different back then). Ensimmäinen kuva, jossa esiinnyin omalla naamalla oli tämä. Voi ristus.

On pakko tunnustaa, että blogin lopetaminen on käynyt mielessä useammin kuin kerran. Etenkin työuupumuksen ja stressipiikkien keskellä blogi on jäänyt lapsipuolen asemaan ja aiheuttanut huonoa omatuntoa. Välillä olen myös kyseenalaistanut, miksi jaksan nähdä vaivaa ja kirjoittaa vuodesta toiseen, kun siitä on harvakseltaan hyötyä ainakaan taloudellisessa mielessä. Miettinyt, pitäisikö ottaa mallia näteistä ja pirtsakoista, aihepiireiltään harmittomista ja omaan silmääni hajuttomista ja mauttomista blogeista joilla on valtavat kävijämäärät ja solkenaan kaupallisia yhteistöitä.

Mutta uskon kyllä omaan juttuni kaikkien näiden vuosien jälkeen, vaikkei sillä pankkiin mennessä naureskellakaan. Ja uskon siihen noin 10 000 kuukausittaisen kävijän joukkoon, jossa on valtavan hauskoja ja fiksuja naisia ja miehiä, joista moni minulla on ollut ilo tavata, joko somen välityksellä tai joskus jopa oikeassa elämässä. Blogi ei ehkä ole sieltä isoimmasta päästä, mutta melkoisen hyvän niche-porukan olemme ainakin omasta mielestäni onnistuneet keräämään!

Aika kuluu ja iPhone uudistuu, mutta tendenssi ottaa itsestään kuvia peilin edessä ei. Vuonna 2014 olin aika hyvässä lihassa.

“Sä olet epäinspiroiva ja siksi niin inspiroiva”, kertoi eräs lukija kun blogistani hänen kanssaan juttelin. Tätä suurempaa kehua en mielestäni voi saada. Tuo lause sanoittaa täydellisesti sen, mihin tällä blogilla oikeastaan olen aina pyrkinytkin, en vain olisi itse osannut ikinä sitä noin hienosti kiteyttää.

Viime aikoina olen taas ollut aidosti innoissani tästä pienestä kouluikäisestä tekeleestäni, ja päässä on valtavasti ideoita aiheiksi ja kehittämisen kohteiksi. Haluaisin myös kuulla, mistä te haluaisitte kuulla! Risut, ruusut ja ideat ovat kaikki lämpimästi tervetulleita.

RSS
Facebook
Facebook
Instagram