Kronotyypit eli ihmisen luontaiset uni-valverytmit jakautuvat Teriksissä  aika lailla tasan. Sofia on selvä iltavirkku, Lotta herää kukonlaulun aikaan, ja minä olen internetissä tekemäni testin* mukaan päivävirkku**. PÄIVÄVIRKKU.

Itse sanoisin, että olen normaali päiväeläin.

On kyllä ihan totta, että olen virkeimmilläni päivällä (se nyt taitaa muutenkin olla meidän päiväaktiivisten eläinten ominaisuus). Sopeudun suhteellisen helposti erilaisiin päivärytmeihin, eikä kellojen siirtäminen, aikavyöhykkeiden ylittäminen ja satunnaiset yömyyräilyt taikka varhaiset aamuherätykset sotke nukkumistani juuri lainkaan. Unirytmilotossa kohdalleni on osunut vähintäänkin siis kuusi ja lisänumero -tyyppinen onnenkantamoinen.

Suomessa on työelämässä vallalla selvästi aamuihmisten organisoimat käytännöt: normaali työpäivä alkaa kahdeksalta, joillain aloilla jopa seitsemältä ja kotiin lähdetään neljältä. Minulle tämä on okei. Espanjassa (ainakin Madridissa asuessani) käytännöt ovat yökyöpelimpien kynästä: illallinen syödään aikaisintaan klo 22. Töihin mennään suunnilleen kymmeneen ja toimistolla ollaan ainakin kuuteen, seitsemään illalla. Sekin oli minulle ihan okei.

Mieluiten herään aamulla seitsemän ja kahdeksan välillä. Jos valvon myöhempään, herään vastaavasti myöhemmin. Illalla kyllä kukkuisin ihan kukkumisen ja kiinnostavan puuhastelun nimissä helposti vähän liian myöhään, mutta yleensä painun unille viimeistään yhdentoista aikoihin. Työt aloitan yleensä puolen yhdeksän tienoilla ja lopettelen neljän ja viiden välissä. Illallinen meillä syödään kuitenkin yleensä vasta iltayhdeksältä, koska treenien ja muiden menojen takia aikaisemminkaan ei oikein ehdi.

Olen oikein iloinen ja onnellinen, että pystyn järjestelemään itselleni sopivat elinrytmit. Toivoisin, että tämä olisi mahdollista myös heille, jotka luonto herättää aamupuuhiin jo Hesarin kolahtaessa luukusta, sekä heille, joille nukkumatti heittää unihiekkaa silmiin vasta samaan aikaan.

Nukkuminen on niin äärimmäisen tolkuttoman ja tajuntaaräjäyttävän tärkeää, että on aivan kertakaikkiaan massiivisen syvältä universumin ahterista, että joutuu tinkimään unesta jonkun niin triviaalin asian kuin töiden alkamisajan takia. Ainakin, jos työnä on nakutella atk:ta toimistossa eikä pelastella ihmishenkiä.

*Siis mikä voi olla luotettavampi itseanalyysikeino kuin nettinesti!

**Jäämme vielä odottamaan Ninan raporttia omasta virkkuudestaan.