Diagnoosi: krooninen fillarikuume

Eli kertomus siitä, kun mikään ei riitä.

On joitakin asioita, joita ei koskaan ole tarpeeksi. Kuten kirjat, kuoritakit, maastolenkkarit ja polkupyörät.

Sain faijalta synttärilahjaksi fillarin. Upean kippurasarvisen Nishikin jostakin 80- ja 90-lukujen taitteesta. Oikein hieno peli, mitä nyt vanhan liiton tapa sijoittaa vaihteet runkoon eikä stongaan aiheutti pieniä jännitystilanteita liikenteessä. Pientä fiksausta itäisessä Suomessa ammoin kilpapyörän virkaa toimittanut menopeli vielä vaatii, mutta upea se on yhtä kaikki.

Uusimman tulokkaan myötä minulla on nyt neljä polkupyörää. Nishiki, arki- ja maantieratsuna toimiva Pelagon Saimaa, eläkepäiville vetäytynyt Konan hybridi sekä kauppakassin virkaa toimittanut mummopyörä. Luulisi, että tämä olisi tarpeeksi.

Mutta ei! Haluan lisää!

Ensinnäkin haluan tarvitsen maastopyörän. Jäykkäperäisen, ehkä. Tai täysjousitetun. Tai molemmat? Maastopyörä hotsittaa monestakin syystä: pääsisi metsään, voisi osallistua seikkailukisoihin, voisi rytyyttää talvellakin.

Ja kehitettyäni pienen fiksaation ratapyöriin haluaisin tietenkin ratafiksin. Kisakireä maantiepyöräkin olisi kiva. Ja ehkä kaupunkisinkula. Ja fatbike!

Olen miettinyt, että ehkä pitäisi harrastaa kohtuutta ja alkaa poistaa pyöriä toisesta päästä. Ensimmäisenä taidan luopua mummomankelista, sillä ei ole ajettu muutamaan vuoteen. Ehkä sitten voin hankkia hyvällä omallatunnolla sen maastopyörän täyttämään ammottavaa aukkoa pyörävarastossa?*

*Toisaalta, Velominatin säännöissä sanotaan, että sovelias pyörien määrä on aina n+1, jossa n on nykyisten pyörien määrä.

//Saimaan tiimoilta tein yhteistyötä Pelagon kanssa viime vuonna. Lisää kirjoituksia Saimaasta vanhan blogin puolelta:

Serve the purpose eli sen oikean löytämisestä
Oletko aina pyöräillyt väärin?

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Lajikokeilussa golf

Next

Noin viikon olut: Tornion panimo

1 Comment

  1. dansku

    Maastopyörä on pakollinen. Ite heitän kaikki tavis-lenkit sillä. Kevyen liikenteen väylät ja myös autotiet on ainakin täällä Espoossa niin paskassa kunnossa, ettei uskalla maantiepyörällä ajaa 😀 Se on säästetty vain vähän fancympiin tilanteisiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén