Datakyylät ja ne joita ei voisi muiden turaaminen vähempää kiinnostaa

Treenistä saa nykyään valtavasti irti dataa. Omien harjoitusten ruotiminen on hauskaa ja hyödyllistä, mutta mitä saamme irti siitä, että seuraamme sentin ja gramman tarkkuudella myös muiden treenaamista?

Juttelin tässä päivänä muutamana erään kaverin kanssa juoksemisesta ja muiden treenaamisen seuraamisesta. Kävi nopeasti ilmi, että edustamme melko erilaisia koulukuntia, mitä tulee muiden ihmisten treenitulosten seuraamiseen.

Kaverini on varsinainen datakyylä, joka seuraa silmä kovana muiden treenaamista Stravassa. Hän haluaa tietää muiden kilometrimäärät, vauhdit ja reitit. Itse taas olen liittynyt Stravaan, mutta minua ei voisi vähempää kiinnostaa muiden lenkit ja sykkeet. Osaltaan tämä kertoo varmasti erilaisesta suhtautumisestamme juoksuun: kaverini on tavoitteellinen ja hyvä juoksija, minä taas lahjaton lappujuoksuhöntsäilijä, joten saamme toisten urheilutuloksista irti hyvin erilaisia asioita.

Nykyään taviskin saa treenistään irti tietoa, jollaista harvalla ammattiurheilijallakaan oli käytössä vielä joitakin vuosia sitten. Ja tietoa halutaan myös jakaa ulospäin. Vaikkei minun kroonisena nettiavautujana kannattaisi jeesustella oman elämän paljastelun suhteen, minusta tuntuu aina vähän oudolta selata muiden ihmisten harjoittelua reittiä ja sykkeitä myöten. Melkoisen intiimiä!

Ja osaltaan huolettaa myös se, että oman treenidatansa paljastaminen tarjoaa stalkkereille melkoisen helpon tavan selvittää missä joku asuu ja monelta tämä yleensä liikkuu. Ei sillä että uskoisin että minua kukaan haluaisi stalkata, mutta onhan se ajatuksena jo vähän outoa, että joku voi netistä katsella, että siellä se Heikkerin muija lähtee kotoaan fillarilla joka aamu samaan aikaan, ja taisi olla vähän huonosti nukuttu yö alla kun sykkeet olivat koholla.

Ei sillä ettenkö itsekin seuraisi treenidataa ahkerasti. Kirjaan aina omat harjoitukseni ylös, ja crossfit-treeneissä seuraan myös sitä millaisia tuloksia salin muut jäsenet tekevät. Meillä päivän treenit kirjataan Wodconnectiin, jossa pääsee yytsimään paitsi omia tuloksiaan myös muiden oman salin treenaajien suorituksia. Tässä vertailu on sinänsä mielekästä, sillä olemme tehneet saman harjoituksen, ja on kiinnostavaa nähdä millaisilla kilomäärillä tai mihin aikaan muut ovat omat jumppansa tehneet ja saada mahdollisesti osviittaa siitä, mihin itsekin voisi tähdätä.

Toisten treenien seuraamisen taustalla on aina halu vertailla. Mutta on vertailua ja on vertailua. Parhaimmillaan toisten treenien seuraaminen antaa lisäbuustia, uusia oivalluksia ja hyvää mittakaavaa siitä kuinka paljon muut harjoittelevat*. Pahimmillaan taas se tuottaa vain huonoa mieltä ja alemmuudentunteita. En tiedä teistä, mutta joskus väsyneenä ja nälkäisenä ja huonotuulisena somea selatessa alkaa harmittaa, kun tuntuu että kaikki ovat itseä nopeampia ja voimakkaampia ja kehtaavat siihen päälle vielä näyttää hikoillessaankin ihastuttavilta ja raikkailta ehjissä ja puhtaissa treeniasuissaan, kun itse on pahantuulinen ja narukätinen, kuusi vuotta sitten ilmaiseksi saamaansa mainospaitaan pukeutuva peikko, jolla on korkeat sykkeet ja pienestäkin voimanponnistuksesta tomaatinpunaiseksi muuttuva naama.

Mutta palataanpa vielä keskusteluun kaverini kanssa. Hän kertoi olevansa erityisen kiinnostunut blogeista, joissa ruoditaan seikkaperäisesti treenit, vauhdit ja kilometrimäärät. Itse taas olen aina kokenut, etteivät treenaamisen detaljit kiinnosta ketään, joten jos harvoin olen kertonut omista treeneistäni, ovat luonnehdinnat olleet tasoa “treeniä tulee viitisen tuntia viikossa”.

Mitenkäs te? Kyyläättekö muiden treenituloksia? Tai tarkemmin – haluaisitteko että avaisin seikkaperäisemmin omia treenejäni?

*Mies aina muistaa kertoa anekdootteja triathlonkisoista, joissa kaikki valittelevat että ei ole tällä kaudella oikein tullut treenailtua, mutta Stravasta näkyvät ne sadat kilometrit ja tunnit jotka ollaan taas harjoiteltu. Some toimii siis myös valheenpaljastimena!

Ps. Jos data kiinnostaa, vilkaise sporttikellotestit Pumpui testaa -tägin alta!

// Seuraa myös Instagramissa: @lottapumpui

 

 

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Liikkumisesta ja mielenterveydestä

Next

Varmaan vähän liikaa intohimoa (tai liian vähän korkkareita)

2 Comments

  1. Taru

    Tämä onkin mielenkiintoinen aihe. Toisaalta muiden treeneistä on kiva ja joskus hyödyllistäkin lukea, mutta toisaalta se tosiaan on vähän riskialtista. Tai vähintään pitää todella hyvin tiedostaa oma taso lukemansa henkilön tasoon nähden ja poimia mukaan vain ihan yleisiä ohjeita.

    Vähän sellaista olen ollut havaitsevinani, että yleensä treenaamisestaan kertovat ovat vähintään keskitasoa ko. harrastuksessaan. Ainakin juoksemisessa mitä itse seurailin/seurailen. Tossa kun vielä pystyin ylipäänsä juoksemaan, kuuluin sinne aivan todella hitaaseen päähän juoksijoita, eli saman tasoista kirjoittelijaa ei juuri näe. Nekin, jotka väittivät olevansa hitaita/aloittelijoita, juoksivat ainakin kertomansa mukaan järjestään nopeammin kuin minä (ihan sama mikä lenkki). Tällä tasolla jos siis yhtään lähtee vertailemaan, tai lukemaan ohjeita, ne yleensä eivät päde tällä tasolla juokseviin (esim. jotkut suositellut viikkokilometrimäärät eivät olisi mulle ikinä sopineet, koska joka ikisen lenkin olis pitänyt olla vähintään puoltoista tuntia…) Aika hyvä itsetunto täytyy olla omaan tekemiseensä jos kovin tarkasti lukee parempien datoja, koska hyvin nopeesti alkaa kyllä tuntumaan ihan toivottomalta.

    Mulle henkilökohtaisesti muiden treenien tarkat tiedot on siis melko samantekeviä, laji kuin laji. Mä luen blogeistakin (täältäkin) ennemmin hyviä ja huonoja kokemuksia, sitä miten treenit sujuu, kuin tarkkoja datoja 🙂 Siis joo, yleisellä tasolla voi vähän kiinnostaa kuinka nopeesti joku on jonkun maratonin tai polkukisan juossut, mutta yksittäisten treenien tasolla tarkat tiedot kiinnostaa aika vähän.

    • Lotta

      Niinpä, tärkeintä olisi pystyä suhteuttamaan omaa tekemistä verrokkiensa tuloksiin! Voi hyvinkin olla, että harva aloittelija haluaa kertoa omista tuloksistaan, vaikka se varmasti olisi monelle paljon tsemppaavampaa kuin se, että katsoo että tuolla se mestari on taas juossut 4:30-kilsoja.

Vastaa

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén