Kun pääsee karkuun lapsia, saa hengata Setämiehen ja bestisten kanssa, syödä italialaisia herkkuja ja nukkua yöllä ja vielä tulee viedyksi lumikenkäilemään Alpeille, ei juurikaan ole valittamista.
Seuralaiset kyllä valittivat. Muka tuossa padon reunalla ei olisi saanut joogapousailla.
Lumikenkäily oli tosi siistiä. Tallailimme kuulemma noin kahdeksan kilometrin pätkän vuorta ylös ja alas, söimme välillä kastanjapastaa, polentaa, alppilihoja ja joimme litran viintä. Puoli päivää meni. Ciaspolet eli lumikengät oli vuokrattu majalta, joka oli melkein auki. Vuokra kympin / nenä.
Kovin vaikeaa ei eteneminen näillä vempeleillä ollut, mutta jälkikäteen tunsin kiristelyä sisäreisissä. Hyvää jumppaa siis, mutta ennen kaikkea ihan mahtavaa ulkoilua, maisemista ja reippailusta nauttimista. Olimme paikalla (Italian Alpit, tarkemmin Alpe Devero) tammikuun lopulla, perjantai-iltapäivänä, eikä reiteillä tarvinnut juuri muita väistellä. Jos suunnittelet itse samanlaista keikausta, suosittelen huomioimaan, että alppiravintolat sulkeutuvat lounasajalta suurimmilta osin noin 13.30.
Niin, ja hiukanko luksusta, että mukana oleva ystäväni Marco harrastaa valokuvausta ja jaksoi kuvata bloggaajaa. Nämä kuvat ovat siis hänen ottamiaan, lisää voi kurkkia täältä.
Pipo ja hiihtohousut: Maloja. Saatu blogin kautta.
***
Alpe Devero, Italian Alps. Snowshoeing. Friends. No children. What not to love.
Vastaa