Huomaan haaveilevani entistä enemmän omasta pihasta ja perunamaasta. Onko kyseessä ikäkriisi vai aito kaipuu pois kaupungista?
Author: Lotta (Page 3 of 30)
Kirjoitin jokin aika sitten postauksen ulkonäöstä yhtenä treenin päämääränä varsinaisten tavoitteiden takana. Sain palautteena kehotuksen hakeutua hoitoon koska suhtaudun niin pakkomielteisesti kehooni. Onko ulkonäöstä tullut parissa vuodessa tavoite, jota ei enää saa sanoa ääneen?
Tuntuuko työmatkapyöräily logistisesti hankalalta? Onko vaikea yhdistää hiki päässä polkeminen ja palavereissa käyminen? Ei hätää, tällä yhdellä lauseella kaikki sujuu ongelmitta:
Kun juoksee, tekee mieli voimailla. Ja kun voimailee, tekee mieli juosta. Onko ylipäänsä mahdollista olla tyytyväinen siihen mitä tekee?
Olen aina pitänyt puunhalailijoita hieman rasittavina ihmisinä. Mutta ei minulla ole kritisoimisen varaa, sillä oma tarpeeni päästä kosketuksiin luonnon kanssa on yhtäläisen kummallinen.
Millaista kirjallisuutta luen? Miten rentoudun? Mihin haaveilen matkustavani? Nämä ja muutama muu knoppi blogihaasteen muodossa:
Ajattelin aina, että seikkaileminen on minua etevämpien ja kokeneempien yksinoikeus. Sitten muutin ajattelutapaani ja huomasin, että saan aivan itse päättää, mikä on seikkailua ja mikä ei.
Kerroin muutama postaus sitten, kuinka harrastuksen aloittaminen uudelleen käy hieman egon päälle, mutta oikealla asenteella siitä selvitään. Saattaa olla että annoin omasta moraalisesta tilanteestani hieman ruusuisen kuvan. Tai siis todella ruusuisen kuvan. En nimittäin ole yhtään ylpeä niistä ajatuksista, joita päässä on välillä pyörinyt.
Garminin Forerunner 945 on etenkin juoksijoille, pyöräilijöille ja multisporttaajille suunnattu kello, jonka rannesykemittausta ja monipuolisuutta on pakko kehua.*
Reilun puolen vuoden tauon jälkeen crossfit-treeneihin palaaminen ei ole helppo homma, ei fyysisesti eikä henkisesti.