Maanantain ratoksi hieman hömppää! Milloin viimeksi itkin, nauroin ja kokeilin jotain uutta?
Author: Lotta (Page 1 of 18)
Kaikkeen tottuu, myös siihen että ei meinaa enää jaksaa. Burnaripäiväkirjojen toisessa osassa kartoitetaan matkaa kohti uupumusta.
Tiedättekö sen tunteen, kun ensi kertaa kokeilee jotakin ja saman tien katuu miksei ole kokeillut sitä aikaisemmin? Kun ensi kertaa laitoin vastamelukuulokkeet päähän, se oli menoa.
Olen tämän vuoden aikana opetellut treenaamaan fiiliksen mukaan. Mutta miksi on niin vaikea olla menemättä hampaat irvessä koko ajan?
Tämän vuoden merkittävin tapahtuma elämässäni on ollut työuupumus ja siitä ylös rämpiminen. Sain burnoutin ja siihen liittyvät masennus- ja ahdistuneisuushäiriödiagnoosit helmikuussa, mutta uupumuksen taustalla oli jo pitkään jatkunut liiallinen kuormitus, kova stressi ja huonosti nukkuminen. Olen halunnut palavasti jakaa ajatuksiani ja kokemuksiani teidän kanssanne, mutta en siltikään.
Viimeksi puhuttiin suurista unelmista ja kyvystä haaveilla konkreettisesti. Nyt ruodinnassa pienet ja vähän nolostuttavatkin unelmat.
Vaikka olen ollut suht liikunnallinen koko elämäni, olen lopulta kilpaillut todella vähän. Jännitän kilpailemista hirveästi, ja huomenna koittava crossfit-kisa tuntuu jo vatsanpohjassa. Kaivelin muistoistani parhaita kisahetkiä vuosien varrelta.
Yksi parhaista elämänopeista on yksinkertainen ja hämmästyttävän tehokas. Ja mikä parasta, opin sen Arnold Schwarzeneggerilta.*
Millaisista asioista unelmoin? Osaanko edes unelmoida? Tästä on toivottu postausta jo pitkään, joten täytän unelmanne ja kerron, mistä oikein haaveilen.
No kai nyt minä kun muutkin. Kysyin poikaystävältä 33 kysymystä, tämä vastasi (vastentahtoisesti, mutta vastasi kumminkin).