Asioita joita kukaan ei kerro sinulle juoksemisesta

Juokseminen on helppoa, hauskaa, yksinkertaista ja aivan ihanaa? No ei nyt ihan. Tätä juoksuintoilijat eivät kerro:

Juokseminen on usein ankeaa.

Unohda runner’s high. Sitä saa kokea harvoin, ja valtaosa lenkeistä on tylsää, ankeaa ja monotonista puurtamista puuduttavassa aikojen, matkojen ja sykerajojen viitekehyksessä. Mutta toive juoksijan flow-tilasta saa lähtemään ulos aina uudelleen.

Juokseminen on monimutkaista.

“Lajin yksinkertaisuus viehättää.” Just niin. Lähdepä lenkille esimerkiksi talvella: pue alusvaatteet, merinokerros, tuubihuivit ja päällysvaatteet, muista että sykevyö unohtui, riisu päällysvaatteet, tuubihuivit ja merinokerros, pue sykevyö, pue merinokerros, tuubihuivit ja päällysvaatteet, huomaa että on pakko käydä vielä vessassa, odottele hikisenä eteisessä että kello ja kuulokkeet ovat latautuneet, lähde ulos, seiso pihalla odottamassa GPS-signaalia, juokse, tule kotiin, etsi kotoa paikkoja joissa kuivattaa päällysvaatteet, tuubihuivit, merinokerros ja alusvaatteet, pese sykevyö, yritä synkronoida kello ja kännykän ohjelma ja Strava ja päivitä some. Toista päivästä toiseen.

Toisinaan juokseminen on henkimaailman hommia.

Tulee päiviä, jolloin jo muutaman kilometrin juokseminen tuntuu hirvittävän raskaalta ja kyseenalaistat miksi ihmeessä olet ikinä aloittanut juoksemisen, miksi olet ylipäänsä juossut ja miksi ihmeessä jatkaisit kun hommasta ei tule yhtään mitään. Näitä lenkkejä tulee etenkin ennen tärkeitä lappujuoksuja. Mikään ei motivoi valmistautumaan esimerkiksi 55 kilometrin kisaan kuin lenkki jolla jaksaa hädintuskin juosta viitosen.

//  Seuraa myös Instagramissa: @lottapumpui

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Viikonlopun to do -lista

Next

Mikä ihmeen krooninen väsymysoireyhtymä (ja onko minulla se)?

6 Comments

  1. Voi miten totta, tulin juuri juoksemasta, pitää ihmetellä mikä sinne pakottaa kun askel oli niin raskas tänään. Ehkä se on itselle ulkonäkö juttukin kun haluan säilyttää painoni.
    Nauratti kyllä, hyvin kirjoitit tuon sähellyksen ennen lähtöä, tuttua oli.

    • Lotta

      Aina menee ihan hirveästi aikaa että pääsee ovesta ulos 😀

  2. Katariina

    Ihanaa etten oo ainoa jonka lenkit juuri ennen lappujuoksua menee ihan surkeasti! Aina sama juttu, tänään viimeksi kun maraton on ens viikonloppuna. Aiemmasta kokemuksesta viisastuneena mitään pitkää lenkkiä en edes yrittänyt.

    • Lotta

      Jep, en tiedä mikä henkinen blokki siinä tulee, ja sitten valvoo yöllä miettien että miten mulla voikaan olla näin surkea kunto ja miksi ihmeessä olen ajatellut että voisin juosta maratonin joskus 😀

  3. Taru

    Juoksemisesta yleensä “unohdetaan” kertoa myös, että aika monen on pakko tehdä muutakin kuin juoksemista pystyäkseen juoksemaan (lihaskunto ja muu oheisliikunta, venyttely, putkirullaus, younameit), etkä käsitä (edes näin lapsettomana) että mistä se kaikki aika tähän kaikkeen otetaan… Ja tuo yksinkertaisuus on tosiaan aika suhteellinen käsite siinä vaiheessa kun pitäis ymmärtää sykerajoja, erilaisilla alueilla eri tavoin tehtävää juoksemista, ortostaattisia testejä ja sitä onko tämä tunne nyt normaalia väsymystä vai oletko kohta ylirasittunut. Ihanan helppoa! 😀

Vastaa käyttäjälle Katariina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén