Aamuvirkun tunnustuksia

Viime päivät on keskusteltu ihmisten sisäisistä kelloista. Sofia ansokkaasti kirjoittikin siitä miten iltavirkkuja syyllistetään, mutta ei ole kuulkaas aamuvirkuillakaan aina helppoa.

Aamuvirkku ei harrasta baareja, elokuvia tai konsertteja. Lieneekö kulttuuri- ja musiikkiväessä erityisesti illan kukkujia, kun kaikki tapahtumat alkavat aina ihan julmettoman myöhään. Kun oma luontainen tutimisaika on vähän kaudesta riippuen kahdeksan ja kymmenen välillä, on ihan turha kuvitella lähtevänsä leffaan tai keikalle etenkään viikolla. Monet televisio-ohjelmat jäävät katsomatta, kun alkamisaika on yhdeksältä tai, luoja paratkoon, kymmenen jälkeen.

Aamuvirkku ei pärjää myöhäisiltapäivän palavereissa. Kun oma virkeys on korkeimmillaan aamukahdeksalta ja alkaa laskea kuin lehmän häntä iltapäivän puolella, on ihan tuskaa mennä palaveriin neljältä ideoimaan reippaasti.

Aamuvirkku joutuu aina odottamaan. Viikonloppuaamut saattavat tuntua pitkiltä, jos pitää tuntikausia odottaa Avaran luonnon aamu-uusinnan tai vaikka kaupan aukeamista. Tai Helsingin Sanomien saapumista.

Aamuvirkku ilmoitetaan tietämättään erilaisiin tapahtumiin. Kun aamuvirkku jo vetää hirsiä autuaan tietämättömänä katalista suunnitelmista, ilmoittavat iltakukkujat tämän esimerkiksi Beerway to Helliin.

 

Kronotyyppikeskustelu on tärkeää ja olen ihan samaa mieltä, että työelämää pitää rukata ottamaan paremmin huomioon erilaiset taipumukset ja etsiä tapoja joilla kaikki pääsevät tekemään töitä silloin kun ovat parhaimmillaan. Itse luulin olevani iltavirkku, mutta kyseessä taisi vain olla tottumus, kun sosiaaliset menot painottuivat iltaan, sillä nykyään menisin mieluusti nukkumaan vaikka kahdeksalta, jos en kokisi tällä tavoin jääväni paitsi kaikesta maailmassa tapahtuvasta.

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Mikset sinä laiska iltavirkku tajua opetella olemaan ihmisiksi!

Next

Testissä fitness snacking

1 Comment

  1. Liina

    Mä kallistun enemmän tähän itsekin.

    Kahdeksalta en vielä mene nukkumaan, mutta usean kerran olen nuorempanakin jossain Tavastialla kironnut, että voisko se bändi hoitaa hommansa nyt ripeästi loppuun niin pääsisi ihminen unille.

    Tosin pakko todeta, että todellinen kronotyyppini taitaa olla joku päiväajan venyttäjä. En millään malttaisi nukkua tarpeeksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén