Vaikka välillä koenkin pientä kauhua siitä että elämä on ihan kohta ohi ja hetkittäin kärsin jonkinlaisesta “mitä helvettiä aion tehdä elämälläni” -kriisistä, on elämä oikeasti muuttunut koko ajan paremmaksi.

Täytän tänään 35 vuotta. Vaikken olekaan mikään syntympäiväsentimentalisti, on toisinaan ihan hyödyllistä pysähtyä funtsimaan miten erilainen sitä monessa suhteessa onkaan entiseen verrattuna. Oman sielunelämän uudelleenjärjestelyjä kun on vaikea tunnistaa, sillä muutokset eivät tapahdu hetkessä.

Tajusin tovi sitten, kuinka jotkut ennen isoilta tuntuneet jutut ovat nykyään hirveän paljon pienempiä. Kuten esimerkiksi oma ulkonäkö, jota joskus jaksoi vatvoa ja murehtia hirveästi. Tai kuinka ennen piti yllä outoja, jonkinlaiseen maagiseen ajatteluun liittyviä tapoja, jotka ovat vain kadonneet ajan kuluessa. Enää en tarvitse juuri niitä tiettyjä sukkia pärjätäkseni tentissä tai hörppyä vesipullosta ennen kuin laitan täyttämisen jälkeen korkin takaisin paikoilleen. Ei vain enää kiinnosta.

Murehtimiseni ja huolehtimiseni liittyy usein pieniin käytännön asioihin ja yksityiskohtiin, joiden miljoonia pieleen menemisen tapoja mietin vaikka yöt läpeensä. Mutta elämän kokonaiskuvasta en outoa kyllä kanna samanlaista huolta. Välillä toki iskee kauhu että elämähän on kohtasillään ohitse eikä edelleenkään tämänkään ikäisenä ole mitään selkeää suuntaa ja tarkoitusta elämälleen ja olemiselleen, mutta yleensä olen ihan tyytyväinen omaan eksistenssiini näinkin.

Parhaita asioita vanhenemisessa on se, että pitää ja arvostaa itseään paljon enemmän kuin ennen. Yksi päivä kokkailessa otin haarukat esille vetolaatikosta. Meillä on kahdenlaisia haarukoita, perushaarukoita ja vähän parempia – enkä minä tee mitään eroa näiden välillä. Ennen en olisi koskenutkaan parempiin ellei olisi ollut jotakin erityistä syytä tai saavutusta, jonka takia olisin ansainnut vähän parempaa. Nyt voin ottaa ne paremmat haarukat, syödä jotakin herkullista tai nauttia elämästä vain koska voin, ilman sen kummempaa syytä tai ansiota. Ja se on aika merkittävä juttu se.

En ole ikinä pitänyt ihmeempää meteliä syntymäpäivistäni, koska ne ovat aina olleet vain päivä muiden joukossa. Viime vuosina olen kuitenkin huomannut nauttivani siitä että tapahtuu jotakin pientä erikoista niiden kunniaksi. Iän karttumisen sivuvaikutuksia sekin.

 

RSS
Facebook
Facebook
Instagram