Vuosi lähestyy loppuaan. Mitä sitä on oikein tullut tehtyä, vai onko tullut tehtyä mitään?

Meilahti ja maailman hienoin syntymäpäivälahjafillari, heinäkuu.

Olen perinteisesti tehnyt blogiin vuodelle jonkinlaisen alustavan to do -listan, jonka olen auvoisesti unohtanut kunnes vuosi on lopussa ja johon palaan pieni pelko persauksissa katsomaan, tuliko tehtyä mitään sinne päin. Vaikka tänä vuonna tuntuikin monesti siltä, että en ole tehnyt tai saanut aikaiseksi yhtään mitään, on elämässä entäs jotakin tapahtunut viimeisen vuoden aikana.

Yleiset

Tuore maisteri ja ajokortin haltija työpaikan skumppahetkessä, marraskuu.

Jokavuotinen kehityskohteeni on ollut työn ja muun elämän tasapainottaminen, joka oli tänä vuonna vielä huonommassa jamassa kuin aikaisemmin. Massiivisen työmäärän lisäksi sain yllätyksekseni aikaiseksi suorittaa reilussa puolessa vuodessa puuttuvat 60 opintopistettä ja valmistuin filosofian maisteriksi. Ja pääsin autokoulustakin läpi ensimmäisellä yrittämällä! Erityismaininnan ansaitsee toki myös Teräsmeduusojen saitin perustaminen maaliskuussa.

Oli sitä välillä vapaa-aikaakin. Etelä-Vietnam, tammikuu.

Tasapainoa duunin ja muun elämän välille: LOL. Tein enemmän töitä kuin ikinä ennen. Välillä ihan liikaa.
Valmistuminen joulukuussa 2017: Hähää, valmistuin jo marraskuussa! Reflektointia 12 “opiskeluvuoden” ajalta tässä postauksessa.
Stressipiikit kuriin: LOL. MEGALOL. Katso kohta yksi.
Vähemmän ruutuaikaa, enemmän läsnäoloa: Tässä olisi ollut petrattavaa. Välillä tuntuu että olen ollut kyllä paikalla fyysisesti, mutta en aina täysillä henkisesti.
Yli viikon hengissä kestävän viherkasvin omistaminen: LOL. Helppohoitoinen pienoispuu Ikeasta kesti ehkä kaksi päivää ennen kuin tiputti kaikki lehdet. Tai ehkä se rupesi talvehtimaan ja herää uudelleen henkiin ensi kesänä?

Urheilu

Vaarojen maratonin maali, lokakuu.

Urheilun näkökulmasta vuosi oli kovin ailahteleva. Lopetin crossfit-valmennuksen kesällä, ja sen jälkeen olen haahuillut menemään jaksamisen mukaan ja miten on sattunut huvittamaan. Olen laiskahkonlaisesti seurannut Power Speed Endurancen PSE Pro Run -ohjelmaa, osallistunut juoksutekniikkavalmennukseen (tästä lisää piakkoin) ja parannellut kuukausitolkulla kättä, joka meni mäsäksi fillarilla kaatuessa. Yllätysvetoja vuoden ajalle olivat ehdottomasti Vasaloppetin viestikisa sekä suunnistuksen opettelu ja Jukolasta hengissä selviäminen. Uusia lajejakin tuli kokeiltua: golfia ja ultimatea ainakin. Kävin myös Suomen painonnostoliiton tuomarikurssin, ja dumaroin kisoja niin painonnoston kuin crossfitin puolella.

Terässika ja teemana Matti ja Pia Nykäset, elokuu.

Crossfit-apukoulun jatkaminen nosujohteisesti: Homma toimi hyvin kevääseen asti, jolloin elämän kokonaiskuormitus alkoi olla liian suurta. Pistin apukoulun jäihin kesällä.
Uudet ennätykset voimanosto- ja painonnostoliikkeissä: En kauheasti kokeillut ykkösiä, maastavedossa tein uuden kolmosmaksimin 120 kilolla, kyykyissä ollaan nousujohteisella uralla.
Polkumaraton tai ultramatka: Sain Vaarojen maratonin kunnialla läpi lokakuussa, ja se oli urheiluvuoteni huippuhetki.
Vasaloppettin viestimatka maaliskuun alussa (josta seuraa kaksi tehtävää: hanki pertsasukset, opettele hiihtämään perinteistä): Vasaloppet suoritettu, pertsasuksia ja hiihtotaitoa en vielä ole hankkinut, ja uusi kisa odottaa…
Joku hauska/hölmö/älyvapaa kisa tai suoritus tälle vuodelle: Tänä vuonna ei kauheasti kisailtu, mutta perinteisessä Terässiassa tuli toki käytyä – sekä Jukolan viestissä!

Reissut

HCMC, tammikuu 2017.

Vuodelle 2017 haaveilluista reissuista valtaosa jäi tekemättä erinäisistä aika- ja jaksamisteknisistä syistä. Tein vain yhden pidemmän reissun, kun kikkailimme Vietnamissa alkuvuodesta. Kesäloman jäätyä reilun viikon mittaiseksi ehdin piipahtaa vain Teriskavereiden kanssa Valenciassa kikkailemassa. Marraskuun alussa vietin vajaan viikon Levillä fatbikellä ajellen ja tuntureille käppäillen. Työn puolesta hiissasin ahkerasti Tukholman ja Helsingin väliä, ja piipahdin myös Oslossa ja New Yorkissa.

Pallastunturin kansallispuisto, marraskuu.