Huomaan usein ajattelevani, että on pakko tehdä monenlaisia asioita: pakko saada tämä homma valmiiksi töissä, pakko käydä treenaamassa, pakko sitä, pakko tätä. Onko oikeasti?

Elämässä on oikeastaan aika vähän pakkoja. Usein tuntuu, että pakko tulee ulkoa päin, vaikka oikeasti on itse keksinyt, että pakko se on tämäkin tehdä. Välillä pakkomielle nimetä kaikki pakoksi saa absurdejakin piirteitä. Onko muka aikuisten oikeasti pakko katsoa Stranger Thingsiä, hankkia jouluvalot tai lukea vihdoinkin Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjan viimeinen osa (kaikki asioita, joita olen viime aikoina halunnut tehdä mutta jostain syystä ajatellut sen olevan pakko).

Pakon tilalle voi kokeilla laittaa toisia sanoja. Pitäisi ei ole hyvä vaihtari, mutta sekin on tyhjää parempi. Jos pitäisi mennä lenkille, pitäisi imuroida tai pitäisi vastata viikkokausia sitten tulleeseen viestiin, on jo vähän konditionaalin tuomaa pelivaraa. On huima ero siinä, onko pakko kirjoittaa tänään blogipostaus vai että olisi kiva kirjoittaa, koska siitä tulee itselle hyvä mieli ja toivottavasti se viihdyttää muita, resonoi jotenkin maailmassa ja ehkä johtaa johonkin. Asioiden sanoittamisella uusiksi on hämmästyttävä teho.

Sanovat, ettei pakko ole muuta kuin maksaa veroja ja kuolla. Ensimmäiseen näistä on jo keksitty jos jonkinmoista kepulikonstia, ja jälkimmäiseenkin on esitetty monenlaisia kiinnostavia vaihtoehtoja, jotka realisoitunevat lähitulevaisuudessa. Että onko tässä pakko oikeastaan yhtään mitään?