Se alkoi jaksosta uskomattoman huonosti nukuttuja öitä. Sitten sain maistaa puhdasta unta, eikä mikään enää riittänyt.

Nuorena sitä mietti, miksi itseä vanhemmat ihmiset aina jauhavat unen tärkeydestä ja siitä kuinka väsyneitä he ovat. Sitten yhtäkkiä huomaa, että on itse ihan samanlainen, eikä enää pärjääkään muutaman tunnin tupluureilla ja kupillisella kahvia.

Olen tullut todella herkäksi liian vähäisen unen vaikutuksille. Jos nukun seitsemän tuntia normaalin kahdeksan tai kahdeksan ja puolen sijasta, tunnen sen koko ruumiissani. Hiljattainen jakso, jolloin nukuin katkonaisesti vajaata neljää tuntia yössä, teki elämästä yhtä painajaista: ajatus takkuili, mieli oli maassa, koko oleminen tuntui siltä kuin sekunnilla millä hyvänsä tapahtuisi jotakin yllättävää ja kauheaa. Nukkumaan meneminen pelotti, kun tiesi että kohta saa taas valvoa.

Nyt saan onneksi hetken olla pois töistä, jotta nukkuminen ja stressitila normalisoituvat. Olen jo nukkunut, välillä heräillen, välillä taas kymmenen tuntia putkeen tiedottomassa tilassa ja siihen päälle muutamat nokkaunet. Olo on miljoona kertaa parempi, pelko aivan lähisekunneilla tulevasta katastrofista on siirtynyt kauemmaksi.

Unen makuun pääsemisellä on ollut outoja vaikutuksia. Minusta on tullut uninarkkari. Haluan unta enemmän kuin mitään. Ajattelen unta läpi valveillaoloajan. Haluan jo mennä nukkumaan, jotta saisin lisää tuota ihanaa ainetta, joka tekee mielestä kirkkaan ja ruumiista voimallisen. En halua lähteä kotoa pois, vaan mennä takaisin nukkumaan, kun kerrankin saa unta juuri sen verran kuin haluaa.

Olen myös pakkomielteisen kiinnostunut unen laadusta. Haluan puhdasta tavaraa, sellaista josta ei säpsähdä hereille niin voimakkaasti, että meinaa lentää sängystä ylös. Sellaista, joka pistää tajun parkkiin kymmeneksi tunniksi ja jonka jäljiltä herää uutena ihmisenä. Aamuisin olen tutkaillut kellosta unen määrää ja syvyyttä, sykettä ja liikkeitä.

Tiedän, ettei uneen välttämättä kannataisi suhtautua näin intohimoisesti, sillä se voi kääntyä jossakin välissä itseään vastaan. Nukkuminen on yksi ihmisen perustoiminnoista, mutta jostain syystä siitä on tullut meille hirveän vaikeaa kaikista sen hyvistä ominaisuuksista huolimatta.  Tällä hetkellä olen kuitenkin niin mehuissani nukkumisesta, hiljattain sen makuun päässeenä, että piehtaroin siinä kuin huomista ei koskaan tulisikaan.

Aiemmin nukkumisesta:

Parhaat unettomuusvinkit – odotukset ja todellisuus

 

Kuva: TripleMdesignz/Pexels

RSS
Facebook
Facebook
Instagram