Treenata pitäisi – mutta mitä ja miten?

Arki on alkanut, ja kuria tarvitaan myös liikkumiseen. Tällä hetkellä treeneissä vain hotsittaa – ja huolettaa – moni asia.

Tein keväällä päätöksen, että kesäloman loppuun asti kikkailen menemään vastuuttomasti ja fiiliksen mukaan treenirintamalla. Annoin itselleni aikaa palautua ja miettiä mitä oikein haluaisin tehdä. Tiesin kuitenkin, että sekalainen tekeminen ja lilluttelu ei vie mihinkään ja tekee minusta laiskan. Nyt loman loputtua on aika ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä päätöksiä treenien suhteen.

Tällä hetkellä minua kiinnostaa moni asia. Kuten:

  1. Treenata voimaa. Olen ollut useamman kuukauden voimailutauolla ja muutenkin viimeisen vuoden aikana voimatreeni on jäänyt lapsipuolen asemaan, mikä näkyy kropassa ja tuloksissa. Jos vielä vuosi sitten vedin kevyesti useampia lisäpainoleukoja 7 kilolla, nyt saan hätäisesti ehkä neljä ilman mitään lisäpainoa (poislukien tietty sisäinen lisäpaino, jota on kertynyt melkoisesti). Outo sivujuonne voimailunhimossani on halu tehdä strongman-tyyppistä voimatreeniä.
  2. Kehittää juoksua. Pieni breikki juoksemisesta teki terää, ja nyt taas hotsittaa juosta. Vaarojen maratonillekaan ei ole enää mitenkään hirveästi aikaa. Olisi kiva kehittää itseään juoksijana ja etenkin parantaa perusvauhtia.
  3. Tehdä monipuolista treeniä. Kiipeillä. Ajaa pyörällä. Jatkaa uimatekniikan opettelua. Kokeilla uusia juttuja. Yksi motivaattori treenaamiseen on myös painonpudotus.

Mahdollisia ratkaisuja treenihimoihin on muutamia:

  1. Power Speed Endurancen Run-ohjelmointi. Tätä olen seuraillut laiskanlaisesti vuoden verran. Nettiohjelmointi rakentuu viikoittaisten voima-, metcon- ja juoksutreenien ympärille. Haasteena on volyymi: ohjelmoinnissa on kolme kovaa crossfit/voima- ja kolme intervallipainotteista juoksutreeniä viikossa, mikä on tässä elämäntilanteessa hieman liikaa kuormitusta.
  2. Valmentajan palkkaaminen. Henkilökohtainen ohjelmointi voisi olla omiaan, jotta sopiva viikoittainen volyymi ja monipuoliset tarpeet saataisiin huomioitua. Miinuspuolena juuri sen oikean valmentajan löytäminen sekä henkilökohtaisen ohjelmoinnin kalleus.
  3. Tee-se-itse-treenaaminen. Tämä on huokein ja helpoin vaihtoehto, mutta johtaa helposti päämäärättömyyteen ja laiskotteluun.

Enää vain pitäisi päättää, mitä sitä tekisi ja miten. Olisi kiva kuulla teiltä, miten olette tasapainotelleet omia (mahdollisesti ristiriitaisia) treenihimojanne – ja etenkin miten varmistatte sen, että treenin ja muun elämän tasapaino säilyy?

 

 

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Kahdessa maailmassa

Next

Kiipeilykurssi Alpeilla

8 Comments

  1. Kieppis

    Realististen tavoitteiden selkeyttäminen itselle sekä omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen (fyysisellä puolella). Lisäksi miettii realistiset viikkotreenimäärät eli kuinka monta kertaa viikossa kiinnostaa/ehtii/tietää oikeasti pystyvänsä tekemään jotain lajia. Näiden pohjalta sitten hankkii valmennusohjelman ja tikuttaa menemään sen mukaan. Näin on tavallaan vastuussa jollekin, että hommat tulee tehtyä ja toisaalta jos homma ei pelitä niin apua on saatavissa. Tavoitteiden osalta olen itse pitänyt realistisena sitä että yrittää saada yhden asian per vuosi tavaksi ja kehittymään selvästi. Itselle liika on liikaa ja koska en ole ammattilaisurheilija, elämässä on treenien lisäksi. vastuullinen työ, ystävät, muut kiinnostuksen kohteet jne. Aineenvaihdunnan osalta hyötyliikunta ja tietty määrä lyhyitä mutta napakoita treenejä viikossa (esim. kahvakuula, hiit) kestävyysurheilun lisäksi on itselle avainjuttu.

    • Lotta

      Realismia tosiaankin tarvitaan, on turha ottaa liian kunnianhimoista treenimäärää ja potea sitten huonoa omatuntoa että joutuu karsimaan…

  2. Mirena

    Itellä lähtökohta on enemmänkin liikunnan saaminen _säännölliseksi_ osaksi elämää, tähän asti kun on menty vähän liikaa kausittain ja fiiliksen mukaan ja jos fiilistä ei ole ollut, niin ei ole tullut liikuttuakaan (toisaalta välillä lyöty yli niin ettei sitten olekaan päästy sängystä ylös). Nyt olen havainnut tehokkaaksi itseni rajoittamisen, eli kun juosta tekisi mieli vähintään joka toinen päivä, niin olen juossut vain kahdesti viikossa. Lisäksi vapaasti uintia, pyöräilyä, puistojumppia, -joogia ynnämuuta fiiliksen mukaan. Nyt aloitin salitreenin tohon kaveriksi samalla systeemillä, että kun haaveilin vähintään nelijakoisesta ohjelmasta niin ei, kaksi kertaa viikossa ja piste. Nämä kaksi ja kaksi sitten teen vaikka ei huvittaisikaan, ja toivottavasti jatkossakin huvittaa, mutta nyt lomalla kun aikaa on niin oikeastaan melkeen joka päivä on tullut lisäksi uitua tai pyöräiltyä. Tyytyväinen!

  3. Aikku

    Treeniohjelmia riittää, mutta valvonta, tuki, kannustus ja perseellepotkija puuttuu. Tavoite on selvä, mutta jos tulee kiireempi ja kriisisempi työviikko, jolloin painetaan kellon ympäri ja vielä päivystykset siihen päälle niin puhti on poissa ja sormi suussa; miten treenaisin kun väsyttää (ja missä vaiheessa se väsymys on vaan laiskuutta?). Sen jälkeen jääkin jumiin sohvan nurkkaan, koska noudatettu ohjelma on ”pilalla”. Jostain kun löytäisi sellasen koutsin, joka oikeasti olisi kiinnostunut, jos ei nyt päivittäin niin viikottaisella tasolla miten menee ja miltä treeni maistuu ja tuntuu. Stalkkaisi vaikka HeiaHeiasta tai muulla keinoin.

    • Lotta

      Niinpä! Mulla oli henkkoht. valmennus pitkän aikaa, ja siinä oli tosi hyvä kun joku tsekkasi miten menee ja muutti viikko-ohjelmaa silloin kun ei vain ehtinyt ja jaksanut treenata. Mutta se sitten tuli toisaalta tosi kalliiksi kun oli viikkoja jolloin oli jumalattomasti ylitöitä, niin maksat pitkän pennin siitä että joku siirtelee sun jumppia eteenpäin kun käytännössä asut töissä..

  4. Hei ootko säkin tulossa Vaaroille? Mille matkalle? Mä oon menossa maratonille, hirvittää jo nyt.

    Mä tein juuri itselleni treeniohjelmaa kohti Kolia. Otin pohjan viime kesäisestä marotonohjelmasta ja muokkasin sen nykyiseen tilanteeseen sopivasti. Vähensin vähän juoksukertojen määrää, mutta pidensin pitkisten pituutta, jotta sain myös pari crossfit-treeniä mahtumaan viikkoon. Katotaan miten tässä käy.
    Sitten syksyn räntäsateilla ajattelin alkaa käymään ahkerammin jumpassa, mutta nyt loppukesä menee vileä juoksupainotteisesti.

    • Lotta

      Joo, Vaaroille tulossa 43:lle. Mietin aluksi sitä pidempää mut mennään perusmara nyt kumminkin.

      Kuulostaa hyvältä pläniltä! Mulla on ajatuksena tehdä perusvoimaa ja vähän hölkkäillä siihen päälle ja tehdä metconeja. Viime vuonna ennen Vaaroja taisin tehdä yhden kunnollisen pitkiksen 😀

Vastaa

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén