Maailma on lähes valmis, nyt kun Lidlistä saa vihdoin irtonamuja. Mutta millaisia karkkeja sieltä löytyy? Ja mistä löytyy ahneuden mittapuu, kun punnitusta ei joudukaan suorittamaan itse?

Saittiamme seuraaville ei tule yllätyksenä, että minä ja muut meduusat olemme kovia Lidl-faneja. Voiko ihminen muuta toivoa kuin sitä, että arkisella kauppareissulla mukaan voi tarttua sekä Alpenfest-spätzleä että triathlonasu? Ei ole kauaa siitä kun kaupparetkellä mietin, että muuta ei enää kaupasta puutu kuin irtokarkkihylly ja Coca-Cola Zeroa tölkkilavoittain. Ja kas, pari viikkoa sitten luin lehdestä, että irtokarkit ovat tulossa. Siitä alkoi kuumeinen odotus, jonka aikana  mies näki enneuntakin päättymättömistä karkkihyllyistä huokeaan hintaan.

Lähi-Lidliin Pitäjänmäkeen aukesi karkkihylly viime viikolla, ja sitähän lähdimme tietenkin katsomaan. Ja kas! Siellä se nökötti, isoista kaupoista tuttu Karkkikatu, mutta pienemmässä pyöreässä mallissa. Valikoima oli hypermarketteja suppeampi mutta kuitenkin ihan riittävä. Tarjolla on paljon tuttuja peruskarkkeja, outouksia ei niinkään: lakutoukkia, suklaaklassikoita ja niin edelleen. Väkevien salmiakkien osasto tuotti hienoisen pettymyksen, mutta ehkä valikoima muuttuu ajan myötä.

Irtokarkkihommissa todellisuus herää yleensä siinä vaiheessa, kun punnituksessa masiina sylkee ulos puolen kilon mässysäkin hintalapun. Nyt ahneudelle ei ole mittapuuta, kun punnitus tapahtuu vasta kassalla, ja jos ei tajua kauppakuitista tarkistaa, ei oikein tiedä, kuinka paljon nameja tuli taas kerralla kitusiinsa kauhottua.

 

RSS
Facebook
Facebook
Instagram