“Tehän kaipasitte vaaraa ja seikkailua” eli toinen versio tapahtuneesta

Mitä tapahtui kun vuoristokääpiö ystävät eksyksiin johdatti?

Terikset viettivät perinteikästä kesälomamatkaansa Valencian auringossa viime viikolla. Jotta loma ei olisi mennyt pelkäksi kaljanjuonniksi ja lööbaamiseksi, päätimme lähteä Montgon kansallispuistoon kiipeämään samannimisen vuoren laelle.

Sofia kirjoitti retkikokemuksistaan postauksessaan Aamulla lähdetään ryyppäilemään. Haluaisin kuitenkin oikaista siinä esitettyjä törkeitä väitteitä ja kertoa oman näkemykseni tapahtumista.

Ensinnäkin: en koskaan luvannut ryyppäilyä. Vaan reippailua. Aivan eri sana, mutta jotkut kaljanhimoiset saattoivat kuulla väärin. Ei se ole matka eikä mikään jos ei vähintään yhtä päivää hikoilla!

Toiseksikin: Emme olleet missään välissä oikeasti hengenvaarassa. Ehkä vähän piti kiivetä nelivedolla terävässä kivikossa, muutaman kerran matkanjohtaja eksyi reitiltä (en syytä itseäni vaan espanjalaisten hälläväliä-asennetta reittimerkkien asentamiseen) ja vesikin loppui vasta viimeisten kilometrien aikana. Mutta koko ajan oli homma hanskassa.

Montgon massiivi ei ole varsinaisesti mikään korkea vuori, vain reilut 700 m merenpinnasta. Mutta kyllä siinäkin saa taivaltaa, kun lähtöpaikka on tosiaan siellä merenpinnan tuntumassa ja vuorenseinämä alkaa nousta heti tasangon jälkeen suhteellisen jyrkästi. Valitsemamme ympyräreitti (joka tietysti valittiin sen perusteella että se oli vaikein ja pisin reitti mitä kansallispuistossa oli tarjolla) oli saletisti pidempi kuin luvattua ja väliin hiukkasen haastavakin.

Erääseen havaintoon sain retkemme aikana vahvistusta: tällaisesta minä nautin aivan kohtuuttoman kovasti. Pitkästä, hikisestä, jyrkästä, pientä epätoivoa herättävästä. Sisäinen vuoristokääpiöni heräsi taas eloon, olisin vain halunnut juosta kuumuudesta ja kivikosta huolimatta, kurkata aina seuraavan mutkan taakse, jatkaa vielä vähän matkaa.

Kaiken kaikkiaan pieni seikkailumme oli erinomainen. Rakkoja ja nakkisormia isommilta vahingoilta säästyttiin, ja Mercadonaankin ehdimme täyttämään juomavarantoja ennen kuin nestehukka pääsi pahemmin niskan päälle. Niin ja yksi virhe on vielä oikaistava Sofian kertomuksesta: rumat lippahatut! Kehtaakin parjata onnenhattuani!

*Kuvissa näkyvä reppu saatu Haglöfsiltä ja kengät Merrelliltä. Kello testissä Suunnolta. Onneksi olin pakannut matkalaukkuun Fat Lizardin jannuilta saamani T-paidan, sillä poltin itseni karrelle edellisenä päivänä rannalla enkä ollut ottanut muuta olkapäät peittävää mukaan.

Previous

Kes ei tantsi on politsei!

Next

Teoriassa voisin joogata ihan missä vaan

2 Comments

  1. Kapustus

    3’000 feet of altitude up and down https://imgur.com/gallery/gB6v4
    Siitä seuraavaa haastetta. ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén