Kuvapainotteisia tunnelmia juhannusmatkalta Ruotsin ja Norjan Lappiin!

Missä sitä on taas luuhattu?

Ruotsin Lapissa, aivan Norjan rajalla. Asemapaikkanamme oli Katterjåkk, joka on pieni kylä jonkin matkaa suositun Abiskon kansallispuiston jälkeen ja juuri ennen Riksgränsenin rajakylää. Piipahdimme päiväseltään myös Norjan puolella autolla, ja yhtenä päivänä ylitimme rajan myös jalkaisin tunturissa.

Riksgränsenillä, eli kirjaimellisesti Ruotsin ja Norjan rajaseudulla.

Miten Riksgränseniin pääsee?

Me köröttelimme perille autolla Helsingistä. Matkaa tulee reilut 1200 kilometriä suuntaansa, joten aikaa kannattaa varata myös syömiseen ja jaloitteluun matkan varrella. Menomatkan taitoimme yhdessä päivässä, takaisin tullessa yövyimme Kemissä.

Road trip! Matkaseuranani meduusatoveri Miia ja hänen karvaturrinsa Tatu (ratissa) ja Tekla (keskellä).

Jos ajaminen ei maistu, pääsee pohjoiseen myös lentämällä Tukholmaan tai Kiirunaan ja hyppäämällä sieltä Narvikiin suuntaavaan junaan, joita kulkee kaksi päivässä. Junamatka on kuuleman mukaan todella kaunis etenkin Norjan puolella.

Kohti Trollsjötä.

Mitä siellä voi tehdä?

Voi pojat, mitä siellä ei voi tehdä! Luonto tarjoilee parastaan: on tuntureita, järviä, koskia ja Norjan puolella vuonoja.

Lähellä on Abiskon kansallispuisto, jonka Kungsleden-vaellusreitti on yksi Ruotsin suosituimpia. Komeaa luontoa ja tuntureita riittää kuitenkin myös kansallispuiston ulkopuolella. Pitkien vaelluksien lisäksi seutu sopii hyvin päiväretkeilyyn, ja etenkin kehnomalla kelillä (kuten juhannuksena jolloin lämmintä oli pari astetta ja sade jatkui lähes tauotta) on oikein kiva palata vaeltamisen jälkeen turistiasemalle saunomaan ja syömään lämmintä ruokaa.

Trollsjö.

Ensimmäisen päivän retki suuntautui Trollsjölle, joka on tuntureiden helmassa nököttävä Ruotsin kirkasvetisin järvi. Tosin vettä emme juurikaan nähneet, sillä järvi oli edelleen jäässä. Haikkaus Trollsjölle oli upea: kahden tunturin välinen laakso oli täynnä pieniä jokia ja hurjia lohkareita. Trollsjölle vie kaksi eri reittiä, joista toisen voi yhdistää myös tunturin huiputukseen.

Toisena päivänä päätimme piipahtaa Norjan puolella autolla. Lähimpään isompaan kaupunkiin Narvikiin on matkaa vajaat 50 kilometriä, joskaan Narvikissa itsessään ei ole mitään nähtävää (ellei ole erityisen kiinnostunut siitä, mitä natsit puuhasivat siellä sota-aikaan). Kävimme kalassa (tuloksetta) Ofotfjordenin rannalla ja yritimme kuikuilla vuonoja pilviverhojen takaa. Vaikka vastarannalla näkyikin rakenteilla ollut massiivinen silta ja Narvik oli aivan vieressä, oli luonto melkoisen lähellä: harvoin sitä näkee yhden minuutin sisällä pyöriäisparven ja minkin. Koska juhlimme keskikesää ja olimme Atlantin rannalla, piti tietenkin mennä uimaan. Oli aika kylmää.

Maija ja Miia Riksgränsenissä. Hetken paistoi aurinkokin!

Kolmas ja viimeinen päivä kului Katterjåkkin lähituntureilla. Olimme odottaneet pilvien katoamista, ja viimeisenä aamuna iloksemme vihdoin näimmekin lähitunturin lumihuippuisen laen. Retkiseuraksi lähtenyt ystävämme Maija, eräopas joka on viettänyt monta kesää Katterjåkkissa, päätti että korkeimmalle tunturille emme uuden lumen takia yrittäisi. Sen sijaan tetsasimme ylös Ruotsin ja Norjan rajalle.

Harmitti lähteä pois jo muutaman päivän jälkeen, tekemistä olisi ollut vaikka viikoiksi. Pelkästään tuntureiden tuijotteluun olisin voinut käyttää monta päivää. Vaeltamisen ja kalastamisen lisäksi haluaisin ehdottomasti meloa, maastopyöräillä ja juosta (naapurikylässä Björklidenissä muuten juostaan vuosittain parin päivän mittainen multistage-kisa BAM). Myös Abisko ja ikoninen Lapin portti jäivät tällä kertaa näkemättä. Ja Norjan vuonot. Eikä Lofooteillekaan olisi enää kuin parisataa kilometriä. Haaveilimme jo campervanin hankkimisesta ja pidemmästä road tripista.

Välillä oli hieman kivikkoista.

Missä siellä voi yöpyä?

Katterjåkk, Riksgränsen, Björkliden ja Abisko tarjoavat paljon erilaisia majoitusvaihtoehtoja turistiasemista hotelleihin. Ja telttailla kannattaa, tietenkin.

Mainiot matkaseuralaiseni.

Milloin kannattaa mennä?

Ympäri vuoden. Talvella seutu on täynnä laskettelijoita ja muita talviaktiviteettien harrastajia. Kesällä voi kuulemma olla myös kaunis sää. Kuulemma.