Rakastan vastata haasteisiin. Tuo ei ole valhe. Mikä kaikki tässä blogissa sen sijaan on valhetta? No kuule…

Terispuolelta löydätkin jo ultimaalisen totuuden, mutta tässä vielä strukturoitu versio virallisine kysymyksineen, olepa hyvä!

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

Jos olisi mahdollista valita, että ruma vai somenätti paikka, niin totta kai jälkimmäinen. Mutta eihän se niin mene.

Käyn aina Kappelissa juomassa teetä. En todellakaan käy.

Kerran olin blogin kautta reissussa maailman kauneimmassa hotellissa, mutta en somettanut sieltä kuvia koska oli vähän toinen tilanne päällä. Tällaisissa asioissa jätän jotain pois – mutta ei se kai valehtelemista ole?

Äsken taas olin saaristoravintola Pavenissa. Ajattelin kyllä että se olisi kiva sometuskohde, mutta koska ruoka oli ylihinnoiteltua ja skämäistä, laitoin sieltä vain yhden kuvan itsestäni.

Sinuna en söisi täällä. Ota pelkkää ”keittoa”.

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

Jos osaisin niin tekisin kaiken tämän!!!

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

Instassani on varmaan enemmän kuvia ilman meikkiä kuin meikin kanssa. Meikkaan nykyään vielä harvemmin kuin ennen. Kävin vappuna Tukholmassa ja ostin laivalta ripsivärin. Se on edelleen avaamattomana paketissaan.

Mutta hei…missä incel-maailmassa meikkaaminen on valehtelemista?!

Kun ei oo meikkii, voi hieroo silmii. Vanha viidakon sananlasku.

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

Totta helvetissä.

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalta.

Tietenkin. Tosin en tiedä onko siitä paljoakaan apua, kun kuulemma ihminen ei osaa valita edustavaa kuvaa itsestään.

En tosin muokkaa naamaani tai kroppaani, mutta perus kuvankäsittelysäännöllä ”jos se ei ole siinä kahden viikon päästä sen saa ottaa pois” kyllä saatan poistaa esmes finnejä. Mutta se on niiden ihmisten syy jotka valehtelivat minulle että finnejä on vain teineillä!!!

Silottelen elämääni somessa.

En. Mutta jätän kertomatta aika paljon. Ihan siksi, että jos ihminen käy läpi sellaisia asioita joita minä olen käynyt, hän ei välttämättä ole siinä kunnossa että osaisi arvioida mitä voi kertoa ja mitä ei. Toiseksi myös siksi, että aika monen asian kertomisella paljastaa muiden ihmisten elämästä näiden yksityisasioita.

Kas tässä virvelöin kuten tapanani saaressa on. Eikä ole. Tämä on eka kerta.

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

Kyllä. Lähinnä siksi että olen pyytänyt liian vähän rahaa.

Bloggaajien elämä on glamourista.

Joskus. Eri asia sitten on että liittyykö se bloggaamiseen ja kuinka paljon.

Usein ulospäin glamourilta näyttävä on jotain ihan muuta. Blogigaalat eivät ole mitään ihmeellisiä tilaisuuksia, ja vaikkapa sviitti jossa yöpyy voi oikeasti olla hämmentävän huonotasoinen. Joskus taas koko reissu on niin Kafkaa, että siitä saisi mahtavan tarinan – mutta sitä ei voi kertoa, ettei jollekulle asiaan liittyvälle mutta asiaan kuulumattomalle taholle tule paha mieli.

Olkaa hiljaa siellä alhaalla!!!

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

Monina hetkinä ajattelen, että haluan tästä kuvan instaan. Mutta kun liepeilläni ei koko ajan pyöri innokkaita ja taitavia kuvaajia, jää tämä usein ajatuksen tasolle. Mikä harmittaa varmaan enemmän kuin olisi hyväksi!

Onko se gintonic? Onko se vettä? Et koskaan saa tietää!

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.

Kyllä seuraan ja en googlaa koskaan. Mutta työn takia on pakko roikkua katsomassa mitä somessa puhutaan.

Bloggaaminen ei ole oikea työ.

Miten tämä liittyy somessa valehtelemiseen? Mutta totta kai on. Kuukausipalkkani tulee käytännössä pitkälti bloggaamisesta vaikka työni käsittää paljon muutakin.

Ostan tuotteita tai vaatteita ainoastaan kuvattavaksi.

Kyllä, mutta en tätä blogia varten.

Sellaista suut silmät täyteen huijaamista tällä tontilla! Tuliko yllärinä?

RSS
Facebook
Facebook
Instagram