Ei pidä unohtaa, miten harvinaislaatuista historiallisesti ja maantieteellisesti on, että saan päättää omasta kehostani ja omista rahoistani, kuulin tai luin juuri jonkun naisen sanovan jossain.
(En ole varma oliko kyseessä jokin asiajuttu tai -ohjelma, Sinkkuelämän uusinnat vai joku toveri Geek Women United -ryhmästä. Mahdollisten lähteiden moninaisuus riemastuttaa minua.)
Se on harvinaista. Ajatus siitä, että asiat olisivat toisin, on puistattava. Vielä puistattavampi on ajatus siitä, että monessa maailmankolkassa asiat eivät todellakaan ole näin. Olemme etuoikeutettuja, me naiset täällä Pohjoismaissa. Etuoikeutettuja? Ei vaan meillä on normaalit oikeudet.
Emmehän me sitä muista. Teräsmeduusoissa teemme mitä lystäämme. Itse pukeudun miten haluan, kävelen kaupungin läpi keskellä yötä yksinäni, en ole vaikene seurakunnassa tai missään, päätän itse haluanko lisää lapsia vai en. En halua puhua etuoikeudesta toimia näin, vaan oikeudesta.
Mutta etuoikeus se on.
Eilen ohjasin tankotanssia. Tunnin jälkeen eräs nainen tuli kiittämään ja kertomaan, kuinka paljon hän oli nauttinut tunnista. Olen kotoisin maasta X, hän kertoi. Siellä en voisi tehdä tätä. Vain Suomessa voin tehdä mitä haluan.
Vain täällä voin tehdä mitä haluan.
Hyvä etten alkanut itkemään. Kyllä, maailmassa on isompiakin ongelmia, varsinkin naisten asemassa. Mutta se, että en saisi tanssia, tai juosta, tai uida, tai mitä tahansa, sietämätön ajatus. Että en saisi päättää, mitä kropallani teen, pienemmässä tai isommassa mittakaavassa.
Olen hieman laiska tekemään mitään sille, että muualla naisilla olisi samat oikeudet, ja ennen kaikkea melko tietämätön siitä, mitä oikeastaan voisin tehdä. Joten tyydyn vain kertomaan tämän minua koskettaneen tarinan, ja toistamaan sen, mihin ohjaaja kehotti sunnuntaina olutjoogassa:
Nauti kehostasi.
Meillä kun on siihen valta ja mahdollisuus.
Vastaa