Oluen ystävinä Teräsmeduusat arvioivat noin viikottain meduusan verkkoon tarttuneen oluen tai useampia.

Tänään ei maistella hienoja pienpanimotuotteita eikä panosteta erikoisuuksiin. Tänään riivitään halpaa märkää, otetaan keskiketterää, kiskotaan bönthöö eli vedetään keppanaa. Rahaviikon kunniaksi nimittäin säästimme olutmenoissa ja haimme testiin ns. kaupan omien merkkien eli private label -oluita.

Lidlistä löytyi Nobelaneria sekä Olut Kotimaista (tai mikä tuotteen virallinen nimi nyt onkaan), S-ryhmästä koriin meni Kotimaista ja K-ketjusta tietysti Pirkka-bisseä. Kaikki oluet ovat vaaleita lagereita, mikä onkin maailman (ja myös Suomen) juoduin oluttyyppi. Suht kevyt humalointi, vähäinen maltaisuus ja viileä tarjoilulämpötila tekevät näistä oivia janonsammuttajia. Ja jos nyt totta puhutaan, kyllähän rehelliset puistolärvit vetää mieluummin bulkkilagerista kuin tujakasta ipasta. Toisaalta lajityypin oluet palvelevat mainiosti myös grillatun sapuskan tai tulisten ruokien kyytipoikana. Monipuolinen tuote, edullinen hinta, voiko enempää pyytääkään! (No, ehkä jotain makua.)

Pirkka III-olut

Pirkka-kalja on hyvien ihmisten olut. Sellaisten, jotka panostavat kaljoittelukavereiden kanssa seurusteluun ja kuuntelevat ystävää sen sijaan, että hifistelisivät oluen ominaisuuksia. Makua on vaikea analysoida, kun ei sitä oikeastaan ole. Mutta ainakaan se ei ole paha. Toisin kuin saman brändin juustonaksut. Välttäkää niitä.


Kotimaista vaalea lager

Kutsun tätä Rainbow-lageriksi, koska ketä te luulette huijaavanne, es-ryhmä? (Ja hei, miksi ässäkaupoista saatava oman merkin ykkösolut ihan tosiaan on Rainbow eikä Kotimaista? Kasatkaa itsenne jooko.)*

Suhtaudun olueen epäluuloisesti. Olkoonkin että se on voittanut Hesarin lager-oluiden makutestissä ja kirinyt kakkoseksi Iltiksen halpaolutmaistelossa. Ei voi olla hyvää.



”Täyteläinen maku.” No sehän nähdään.

Avaan tölkin ja hulautan juomaa naamariin. Olen janoinen, ja en varsinaisesti ajattele, ja ohhoh juon useamman kulauksen peräjälkeen, enkä heti edes tajua tekeväni niin. No kovin ebuisaa tämä ei tosiaan ole!

Miltä olut sitten maistuu? Ei paljon miltään. Haittaako se? Ei, jos tavoitteena on alkoholin vaikutuksen alaiseksi päätyminen. Nautiskeluun en tätä ostaisi.

Maussa ei sinänsä ole mitään vikaa, se on vain kovin vähäinen. Pehmeä ja kohtuu maltainen, mutta hyvin kevyesti humaloitu. Tölkki on pinttikokoinen ja hintaa hieman alle kaksi euroa. Sillä perusteellahan tämä otetaan, että enempi samalla rahalla! Olkoonkin testivoittaja, ei tätä maun takia juoda. Testeissä pärjääminen kertoo enemmän yleisestä tasosta kuin tämän laadusta. En varsinaisesti suosittele ostamaan mistään syystä, mutta tiedän silti että tulee tätä varmasti omaankin ostoskoriin joskus napattua. Kun halvalla saa jne.

Nobelaner

Heittäydyn muistelemaan aikaa, kun Lidl tuli Suomeen (Wikipedian mukaan vuonna 2002, sehän oli ihan eilen!). Myyntiin tuli ihan uusia ja ennen kokemattomia tuotteita, mm. edullista saksalaista olutta. Hyvä, että niitä uskalsi edes ostaa!

Ketjun olutmerkeistä Nobelaner lienee lähinnä suomalaista, tuhansilla mökkirannoilla, pussikaljoilla, saunan terasseilla ja olohuoneissa kiskottavaa peruslageria. Lisäksi kyseessä on hyvin tieteellisen, muiden ostelijoiden silmämääräiseen arviointiin perustuvan tutkimuksen mukaan ainakin meidän lähi-Lidlimme myydyin tuote.

Miltä se sitten maistuu? No ihan just siltä peruskaljalta. Hieman raa’asta ja viljaisesta mausta tulee mieleen Karjala, enkä sokkotestissä varmasti erottaisi, kumpaa juomaa lasissa on. Väri on vaalea, mitäänsanomaton. Lämpimänäkin tämä on ihan juotavaa, mikä on hyvä, koska Lidl ei myy olutta kylmäkaapista. Hintaa Nobelanerilla on 0,92 euroa/tlk (0,33 l).

Olut kotimainen

Viime keväänä Lidl repäisi ja toi markkinoille kotoisan punaisessa tölkissä myytävän bulkkibissejen bulkkibissen. Tuotteen nimi on ilmeisesti Olut Kotimainen, ja pakkausta pelkistetympää on vain juoman maku. Tai on kyseenalaista, voiko aistielämystä edes kutsua mauksi. Juomaa siemaistessa suuhun tulee kyllä jotain kylmää ja nestemäistä ainetta, jonka voi kuvitella olevan olutta, mutta ihan täyttä varmuutta en asiaan saa. Kunnes maistan tuotetta lämpimänä. Silloin nimittäin juoman olutmaiset piirteet pääsevät esiin ja aistittavissa on niin pikkuinen häivähdys humalaa kuin hieman pontevampi tujaus maltaitakin. Kyllä tämä sittenkin on keskaria!

On siis mahdollista, että Lidl on ensimmäisenä valmistajana maailmassa tuonut markkinoille vaalean lagerin, joka kannattaa nauttia lämpimänä eikä kylmänä. Koska tuotteen pääasiallinen nauttimismuoto taitaa joka tapauksessa olla viimeisillä rahoilla puistossa ryypiskely tai kohmelon hoito heti kaupan ulkopuolella, on konsepti suorastaan nerokas. Ja hintaahan oli vaatimattomat 0,83/tlk.

Arvioiden perusteella kaupan omien merkkien lagereiden valtteja ovat siis edullinen hinta ja helppo juotavuus (jota myös mauttomuudeksi voitaneen kutsua). Koska Lidlin Olut Kotimainen on sekä testin edullisin että varmasti mauttomin, voidaan sitä nimittää testivoittajaksi. Ei tästä mitään olutelämystä saa, mutta kyllähän tuo päähän nousee, kun muutaman tölkin riipaisee. Ja kukkaro kiittää, kun 4,95/tölkki maksavat erikoisoluet on jätetty sinne kaupan hyllylle odottamaan palkkapäivää!

*Miia entisenä kaupantätinä huomauttaa täältä sivusta, että Äsryhmän Kotimaista-merkin tuotteilla on joutsenmerkki, Rainbowlla ei ole. Ykkösolut on siis peräisin jostain muualta.

RSS
Facebook
Facebook
Instagram