Oluen ystävinä Teräsmeduusat arvioivat noin viikottain meduusan verkkoon tarttuneen oluen tai useampia.
Fiksuina ihmisinä tilasimme Valenciaan kämpille kaljat ennakkoon. Jos luit edellisen Noin viikon olut -postauksen, tiedätkin, miten nolosti meille niiden kanssa kävi.
Olutta juotiin kun sometettiin!
Aluksi oluita tosiaan oli 48. Sitten niitä oli 54, koska oluethan tunnetusti lisääntyvät jos niitä ei juo, ja siksi kaikki ostettu kalia on juotava saman tien tai pian alkaa kuulua pikku tölkkien tepsuttelua! Tai ehkä me ostimme lisää koska pelkäsimme, että ne loppuvat kesken…
Oluen juomisesta lähetettiin todistusaineistoa koto-Suomeen!
Siitä huolimatta että ryystimme olusia minkä kerkesimme, emme tosiaan saaneet kaikkea juoduksi. Emmekä kukaan taida pystyä kertomaan, miltä nämä latkimamme oluet oikeastaan maistuivat.
Ottaisitko tältä naiselta vastaan kylmän oluen?
Sen verran voidaan sanoa, että sekä vihreä tölkki että punainen tölkki olivat molemmat aivan jees ja hintansa väärtejä. Eiväthän ne nyt mitään Fat Lizardin Track Day:ta taikka Pohjalan Uus maailm:aa olleet, mutta kyllä sitä etelänlomalla tällaista ilokseen kiskoo.
Me otimme.
Että voidaan ihan lämpimästi suositella!
P.S. Jottette luule että ihan streittareiksi rupesimme, myönnettäköön, että aika iso osa kaljakiintiöstä tuli täytettyä myös kaupungilla pyöriessä. Huiviin holahtivat esimerkiksi suhteellisen voimallisesti maustetut michelladat:
Nam.
Vastaa