Näytän ihan pelleltä!

Täällä sitä vaan patriarkaattia miellytetään!, huudeltiin espanjanreissulla ennen rientoihin lähtöä, jos joku suti meikkiä naamaansa. Itse laitoin mitään meikkiä kaksi kertaa reissun aikana koska näytin niin väsyneeltä. Minkä jälkeen tuntui, että näytän ihan pelleltä. Sirkuspelleltä siis.

Meikkaaminen jaksaa kiehtoa minua. Ei siis aktiviteettina jota itse juurikaan tekisin, vaan puheenaiheena.

Kuten olen kertonut, pidän kyllä meikeistä ja meikkaamisesta, mutta olen laiska. Meikkien laittaminen on usein rasittavaa ja niiden poisto on aina sietämättömän rasittavaa. Helpommalla pääsee kun hengaa meikittömänä.

Lisäksi rassaa se meikkaamisen puolipakollisuus ja mösmötys siitä, että “meikki kuuluu huoliteltuun ulkonäköön”. Aika monesti kuitenkin meikkaan vähän kun lähden kotoa pidemmälle kuin kauppaan tai treenaamaan. Yleensä siksi että kuitenkin koen näyttäväni väsyneeltä ilman meikkiä. Melkein sanoisin että koen näyttäväni huolittelemattomalta, mutta koska kuleksin aina ihan pummin näköisenä, ei väite mene läpi edes itselleni.

Jännää sinänsä että pidän meikkiä helposti tarpeellisena, vaikka en pidä sitä tarpeellisena. Samalla tavalla ihailen ihmisiä, jotka jaksavat tällätä itseään kunnolla, ja samanaikaisesti ihmettelen että miten ja ennen kaikkea miksi joku jaksaa.

Jännä oli myös huomata, että kun tietoisesti ja tarkoituksella olin viikon verran meikkaamatta, yllättäen meikattu naama näytti tosi oudolta. Laitoin vähän kulmakynää, ripsaria ja huulikiiltoa, se vielä meni, mutta luomiväri päälle ja koin olevani kuin sirkuksesta karannut.

Näytinkö sitten vähemmän väsyneeltä? Ehkä. Huolitellummalta? Tuskin. Paremmalta? Hyvin vaikea sanoa. Pännikö, kun illalla piti pestä kasvot? TODELLAKIN.

Välillä haaveilen siitä, että ottaisin microblading-kulmat ja kestopigmentoidut rajaukset silmiin. Sitten mietin, että miksi. Tulee taas sama vastaus: etten näyttäisi niin väsyneeltä. Tai olmilta. Mutta näyttävätkö kaikki miehet koko ajan väsyneiltä? Eivät. Entä näyttääkö vaalea ihminen jotenkin valjulta aina? No ei! Ja onko se väritetty naama sitten tosiaan paremman näköinen, vai onko siihen vaan tottunut? Veikkaan vikaa, koska jo viikossa ehti tulla kummastus siihen, miten oudolta meikissä näyttikin.

P.S. Ai miksi noin tolkuton määrä selfieitä bussista? No koska ne olivat lähes ainoat naamakuvat, ja siunatussa Alsan bussissa oli internez, minkä takia tuli sitten koko ajan lähetettyä kotipuoleen terkkuleita, että täällä sitä ajellaan!

P.P.S. Mikä siinä on, että ihminen ottaa selfien aina samasta kulmasta?

Previous

Sarjainnostujan vikaa

Next

Meduusan verkossa 16/17

6 Comments

  1. Pauliina

    Olin myös viikon meikittä, lomahelteessä Kreetalla se oli vain järkevä valinta. Ihan hirveästi en vaivannut päätäni sillä, miltä näytän. Mitäpä se haittaa jos jotakuta ei miellytä, tärkemmille olen hyvä tällaisenaan. Myös itselleni siis.

    Töihin meikkaan vähän, mutta vuosien myötä olen laiskistunut tässä lajissa. Eikös se olekin niin, ettei liki nelikymppisenä enää edes kannata kovin vahvaa meikkiä käyttää, sehän vain vanhentaa;)

    Minua on siunattu tummilla kulmakarvoilla ja joten kuten erottuvilla ripsillä, joskin tynkämittaisilla. Näin ollen en ole tuntenut tarvetta kestoratkaisuihin.

    Meikitön ei tarkoita väsynyttä, se tarkoittaa vain luonnollisuutta ja joskus jopa itsevarmuutta.

    • Sofia

      Mä en tiedä kuinka paljon kukaan edes huomaa eroa, kun ei meikkaa paljoa. Ja eihän joku tuntematon tiedä miltä näyttää meikattuna, eikä osaa verrata että onpas tuo nuupahtaneen näköinen tänään ?

      Mä kokeilin joskus ripsienpidennystä, mitä en nykyään tajua ollenkaan… Mutta kyllä mä ripsiä ja kulmia värjään silloin tällöin kun oon niin vaalea.

  2. mses

    Itse meikkaan ihan tilanteesta riippuen välillä 0-100. Meikkaaminen on kuitenkin melko rakas harrastus ja vastauksena kysymykseesi miksi: itse meikkaan koska se on kivaa. Rauhassa meikatessa saavuttaa tavallaan elävälle materiaalille taideteoksen tekemisen riemun. Juhlissa voi sitten joka kerta näyttää hieman erilaiselta, eli elää eräänlaista teatteria.

    • Sofia

      Joo ymmärrän ton hyvin kyllä, mutta yhtä aikaa mietin että miten voi jaksaa ? Itse jaksan niin harvoin. Mutta kyllä esim. juhliin meikkaaminen on kivaa, vaikka myös hermostuttavaa kun ei oikein tiedä että millainen tulos siitä tulee! Mieluiten käyn meikissä, mutta rasittaa sekin että pitää istua paikallaan niin kauan ?

  3. Sanna

    Olen aina kuvitellut että seuraavassa elämänvaiheessa (kun lukio alkaa, kun menen yliopustoon, kun menen töihin, kun menen oman alan töihin)alan meikata päivittäin. Oon 25, enkä vieläkään ole oppinut meikkaamaan päivittäin. Muutostilanteissa tuntuu usein vähän aikaa (viikko tai kaks) tarpeelliselta sutia meikkiä naamaan. Esimerkiksi kun aloitin uudessa työssä tai hiustyyli muuttuu radikaalimmin. Laulu- ja soittokeikoille yleensä meikkaan, jotta näyttäisin huolitellummalta ja koska kirkkaat valot syö helposti kasvoilta muuten ilmeet ja esiintyessä naamakin punottaa helposti.

    • Sofia

      Haha mulla on toi sama, että esim. uudessa työpaikassa meikkaa jotain viikon tai pari ? Mutta ei sitä kauaa jaksa. En kyllä pärjäisi sellaisissa hommissa, missä pitää olla aina meikattuna!

Vastaa käyttäjälle Sofia Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén