Otsikon lauseen sanoin, kun lähdin etsimään kirppiksiltä asua Inspiration Blog Awardsiin. No universumi, tai ainakin kirppiskeiju, tunnetusti antaa mitä siltä pyytää.

Tosin ensin olin jo kiikuttamassa kassalle keijuhelmaista, myrkynvihreää 80-luvun silkkimekkoa…matkalla kassalle tämä iski silmään:

Kaukaa katsottuna kolttu näytti tosi kapealta, ja ajattelin että en mahdu siihen. Läheltä se taas näytti liian isolta. Mutta sovituskopissa kävi ilmi, että tämän jonkun itse ompeleman mekon leikkaus oli erittäin ovela ja justiinsa istuva.

Mekko lähti mukaan huimaan 11 euron hintaan! What! Tietysti mielelläni ostan edukkaita kolttuja, mutta näissä gaalamekoissa olen aina noudattanut sitä linjaa, että haen asun kirppikseltä. Juhla-asut jäävät niin vähäiselle käytölle, että en viitsi ostaa uutta mekkoa yhtä tai kahta käyttökertaa varten. Sitä paitsi uudet mekot ovat aika tylsiä.

Kaikki muu asussa olikin vanhaa, ja tukan ja meikin tein itse koska aikatauluhaasteet – kuten tavallista!

Olin gaalassa Puutalobaby-Kristan avecina, ja ihan sattumalta meillä oli tiimikampaukset! Krista muuten voitti sarjansa Arjen sankari, jee! Muutenkin tätä ehdolle asettamis- ja voittajan valitsemissysteemiä oli parannettu niin, että ehdokkaissa oli oikeasti vaihtelua sekä sellaista porukkaa, joka ei tee kliseistä kiiltokuvasisältöä.

Kovin myöhään en pystynyt bailaamaan, koska seuraavana aamuna oli lähtö Lohjalle voimistelukisoihin, vaan ajoin vikalla bussilla kotiin. Ei sitä vanha ihminen jaksa!