Miten käyttää työmatka-aika hyödyksi?

Viikosta kuluu melkoisen suuri siivu työmatkoihin. Mihin tuo kaikki aika menee? (Self-help-varoitus: sisältää elämänohjeen.)

Blogin teema on viime aikoina ollut työn ja muun elämän tasapainon löytyminen. Asia on isoista kävijämääristä sekä lukuisista kommenteista ja privaviesteistä päätellen monelle ajankohtainen eikä ollenkaan yksioikoinen. Moni tuntuu haluavan tehdä uraa mutta ei uhrata sille kaikkea vapaa-ajasta, mielenterveydestä ja harrastuksista lähtien.

Viime viikolla sain jonkinlaisen ahaa-elämyksen, kun erehdyin yhtenä aamuna menemään bussilla fillarin sijasta. Tämän tajusin bussin hitautta ja kotiin unohtunutta Kindleä kirotessani:

Suhtaudu työmatkaan käyttämääsi aikaan omana aikanasi.

Oma aika on monelle meistä harvinaista ja kallisarvoista. Työstä saatava palkka on korvaus menetetystä vapaa-ajasta, mutta miten suhtaudut aikaan, joka kuluu työpaikalle menemiseen tai sieltä kotiin pääsemiseen? Onko se sinun aikaasi, työnantajan aikaa vai ei-kenenkään-aikaa, jolloin selaat puolitiedottomasti nettiä ja mietit työasioita?

Itse vietän noin tunnin päivässä matkustaen kotoa töihin tai asiakkaille ja takaisin kotiin. Kuljen valtaosan matkoista fillarilla, ensisijaisesti koska se on nopein tapa päästä duuniin tai sieltä pois (fillarilla menee 22 min, bussilla kävelyineen 35-45 min, juosten 45 min), mutta myös koska se on monena päivänä ainoa liikuntasuoritus jonka jaksan tai ehdin tehdä. Ja kun on useamman vuoden pyöräillyt vuoden ympäri, ei oikein osaa olla ilman sitä.

Jos pyöräily, kävely tai juokseminen ei tule hiki-, perhe- tai etäisyyspoliittisista seikoista johtuen kysymykseen, käytä aika muulla tavoin hyödyksi. Lue kirjaa, kuuntele podcasteja tai äänikirjoja. Tai sitten tee töitä (ja suhtaudu siihen työaikana, ei ilmaisena työnä. Jos kirjoitat varttitunnin verran sähköposteja bussissa tai junassa istuessasi joka työpäivä etkä ota sitä huomioon työajassasi, teet yli 60 tuntia korvauksetonta työtä vuodessa).

Seuraan mielenkiinnolla bussissa, miten ihmiset käyttävät matkustusaikaansa: Eräs mies meditoi  parikymmentä minuuttia ja suorastaan säpsähtää hereille kun saavumme keskustaan. Joku treenaa kielitaitojaan Duolingossa (rohkeimmat tekevät myös lausumisharjoitukset julkisessa liikenteessä). Yksi neuloo, toinen syö aamupalaa. Valtaosa (minä mukaan lukien) kuitenkin selaa kännykkää poissaolevan näköisenä, ajatukset todennäköisesti jo duunissa. Muutaman kerran olen yrittänyt vain tuijotella bussin ikkunasta ja uppoutua ajatuksiini, mutta huomaan parin minuutin päästä ropeltavani taas puhelinta.

Myös työmatkafillarointiin tai muuhun liikkumiseen kannattaa suhtautua omana aikana. Jos ei ole pakottava tarve olla tiettyyn aikaan toimistolla tai kotona, miksei sitä kiertäisi jotakin uutta reittiä, pysähtyisi jätskikiskalle tai ajelisin jonkun kiinnostavan paikan kautta? Itsekin veivaan samaa 8 kilometrin matkaa täsmälleen samaa reittiä päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, vaikka erilaisia variaatioita ja reittejä saisi keksittyä vaikka kuinka paljon.

Meinasin jättää tämän postauksen kirjoittamatta, sillä ajattelin tämän olevan itsestäänselvää self-help-tauhkaa. Mutta sitten ajattelin, että jos minä olen ollut työelämässä viisitoista vuotta ja vasta nyt oikeastaan tajuan tämän, ehkä tästä ajatuksesta on iloa jollekin muulle. Tai jos olette minua paljon valveutuneempia ja tiedostaneet tämän jo kun pyöräilitte apupyörillä varustetuilla Tunturi Poneillanne päiväkotiin, voitte ainakin tuntea olevanne hitusen parempia ihmisiä kuin me myöhäisherännäiset!

 

 

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Paluu ruotuun – viikkokatsaus 3

Next

Paluu ruotuun – viikkokatsaus 4

10 Comments

  1. Sup

    Olen useamman vuoden polkenut työmatkat tai kulkenut ne bussilla. Kerran tein kokeilun ja otin auton käyttööni työmatkoihin. Kokeilu lähti siitä kun bussi/pyörämatkaan meni noin tunti ja autolla pääsi puolessa tunnissa tms. MUTTA se stressin määrä siinä ruuhkaliikenteessä ajamisesta!!! Mieluummin neuloin tai luin bussissa tai kiroilin lumihangessa polkemista, kuin se että kiroilin kanssa autoilijoita Kehä kolmosella. Ja loppuseltaa joutu työpaikalla ettimään parkkipaikkaa jollei ollut ajoissa ja sitten kävelemään jostain kauempaa toimistolle niin ajallisesti ei ehkä sitten säästänytkään kovin paljoa. Fillarilla on vaan niin mahtava tunne viilettää jonkun ruuhkasumpun ohi 😀

    • Lotta

      Ruuhkan ohi viilettäminen = parasta 😀

      Toi ihmisten autolla työmatkojen ajamiseen kiinteästi kuuluva raivo on kyllä ihmeellinen juttu, välillä oikeasti pelottaa olla fillarilla liikenteessä ettei joudu niiden raivon purkautumisen kohteeksi sen vakavammin kuin että tööttäilevät, kurvaavat tahallaan eteen jne. Ei liene kokonaisterveyden kannalta kovinkaan hyvä että viettää vaikka viisi tuntia viikossa hirveän ragen vallassa autossa 😀

  2. Olen tämän kesän toiminut melkein identtisillä spekseillä työmatkan ja -ajan suhteen. Kiinnostaisi miten varaudut talvella pyöräilyyn? Asianmukaiset vaatteet on tietysti tärkeää, mutta kiinnostaisi kuitenkin käytännössä ajatuksesi talvella fillaroinnin haasteista. Oma postaus aiheesta?! 🙂

    Olen vielä itse vähän epävarma jaksanko talven surkeilla säillä fillaroida. Ehkä onnistuisit valaa motivaatiota.

  3. Noora

    Oi, mä välillä niin toivon, että olisi jotenkin tolkullinen työmatka pyöräiltäväksi. Nyt menee junalla 15min tai 30min, joten sitä tulee käytettyä. Rakastan tuota pikkupätkää omaa aikaa! Aamulla yleensä tulee syötyä aamupala junassa, mutta nyt yhä useammin olen yrittänyt käyttää tuon ajan meditointiin Calm-sovelluksen kanssa. Ihan parasta!
    (Tosin tänään näköjään näprään puhelinta ja luen hyviä blogipostauksia, heh. )

    Tosiaan jos autolla lähtee niin voi pee sitä stressin määrää ruuhkasta ja parkkipaikan löytymisestä! Ei kiitos.

    • Lotta

      Pitääkin kokeilla tuota Calmia niinä päivinä kun joutuu menemään bussilla!

  4. MutiNa

    Mää olen nyt vuoden ahdistellut työmatkaani: tunti fillarilla (sis. suihkussa käynnin), tunti julkisilla (sis. 2x vaihto), pknylkkyä juosten kaks tuntia tai 25 minuuttia autolla työpaikan oven edessä olevalle parkkikselle. Ja mä liikun ruuhkaa vasten…
    Helvetti mää haluaisin olla käyttämättä omaa autoa, mutta tunti päivässä lisää omaa aikaa houkuttelee aika paljon. Plus kaks tuntia liikuntaa päivässä tekee sen, ettei enää jaksa (kunto ei anna periks) harrastaa muuta liikuntaa kuin korkeintaan kevyttä venyttelyä. Mää kuitenkin rakastan juoksemista huomattavasti enemmän kuin fillarointia, joten yhtälö on aivan arsesta!
    Haluan teleportin!

    • Lotta

      Toi on kyllä haastava homma, etenkin jos haluaa vielä erikseen treenata! Teetkö/pystytkö tekemään etäpäiviä?

      • MutiNa

        Kumpa pystyisikin tekemään etäpäiviä. Catering/raflahommat vaativat vahvasti läsnäoloa ja duunin ajoittanen fyysisyys & pitkät päivät tekevät duunimatka/treeni yhtälöstä vielä kinkkisemmän. Onneksi suurimman osan ajasta tykkään duunistani, niin kompromissit matkatavan suhteen kestää (välillä paremmin, välillä huonommin).

        • Lotta

          Jep. Itse yritän aina muistaa että en ole ammattiurheilija, niin yritän olla ottamatta liikaa stressiä treenaamisesta (välillä paremmin, välillä huonommin).

Vastaa

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén