Miten käy marrasputken?

Kolme vuotta. Kolme marraskuuta. Kolme onnistunutta marrasputkea.

Miten käy tänä vuonna?

En tiedä. En vieläkään, vaikka marraskuu on jo huomenna. Huomenna!

Tämä vuosi on ollut pelkkää DNS:ia. Joka ikinen suunniteltu juoksutapahtuma on peruuntunut terveyssyistä. Mutta minkäs teet.

Olen pyöritellyt marrasputkea mielessäni jo pitkään. Isoimpana ongelmana on ollut vasemman jalan todella kireä plantaarifaskia, joka on estänyt juoksemisen käytännössä kokonaan.

Jalkapohjan kipu on voimakasta aamulla ja päivälläkin liikkeelle lähtiessä kestää hetken ennen kuin pystyn kävelemään normaalisti. Alkumatka menee onnahdellen.

Joinain päivinä jalkapohjan kipu yltyy salitreenistäkin. Jooga ei haittaa, ja tanssitunneista jalka ei ihme kyllä ole ottanut itseensä.

Näytti siis siltä, että marrasputkesta ei tule mitään.

Mutta!

Nyt yhtäkkiä jalka onkin ollut aamuisin ihan ok. Vaikkapa istumasta lähtiessä kipu jalkapohjassa on lievempää kuin aiemmin, mutta ei poissa.

Fiksuin ratkaisu varmaankin olisi nyt antaa jalan toipua kunnolla, jos kerran siihen suuntaan ollaan lähdössä. Mutta toisaalta…haluaisin niiiin paljon taas putkeen.

Entä kumpi on pahempi, se että en osallistu vaikka olisinkin ok kunnossa, vai se että joudun jättämään putken kesken?

No, onhan tässä huomiseen 23.30 asti aikaa miettiä.

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Hello darkness my old friend

Next

Ratkaiseeko raha?

2 Comments

  1. Zen

    Itse sinnittelin lenkkipoluilla kipeällä jalalla aivan liian pitkään, kunnes lenkit, tanssit ja hypyt loppuivat pakosta kuin seinään. Nyt olen lepuutellut kroonistunutta vaivaa puoli vuotta ilman mainittavia tuloksia ja kiroan sitä etten antanut jalan parantua vaan rasitin sitä niin kauan että vaiva äityi tosi ärhäkäksi. Pirullinen kremppa!

    • Zen

      Ja siis vaivana nimenomaan tuo plantaarifaskiitti, se jäi sanomatta.

Vastaa

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén