Miltä se tuntui ja muuta tarpeellista tietoa?

Eli sananen siitä, mitä ja miksi mittaamme kaiken maailman härpättimillä.

“How was it?” kysyy Suuntoni suorituksen jälkeen.

Tällä viikolla tehdyn Grace-ennätyksen aikana tai jälkeen ei todellakaan ollut “very good” -fiilis, eikä pitäisikään, vaikka treeni kulkikin erinomaisesti. Yksi päivä pyöräillessä fiilis oli erinomainen, mutta se johtui duunissa onnistuneesta asiasta ja auringonpaisteesta eikä itse pyörälenkistä, jonka vedin tukkoisilla jaloilla hirveässä sivutuulessa. Mitä tässä sitten tuntemuksiinsa kirjaisi – ja mitä tiedoilla pitäisi tehdä?

En tiedä, kuinka kysymykseen pitäisi vastata, etenkään rankan treenin jälkeen. Tuntui ihan perseeltä, mutta niinhän sen metconeja tai voimatreeniä tehdessä pitäisikin tuntua. Mutta sehän on siis tavallaan hyvä asia. Entä ne päivät jolloin olin ihan muissa maailmoissa enkä yhtään osannut ajatella tuntemuksiani vaan keskityin kuuntelemaan erinomaista S-town-podcastia? Perimmäisenä ja kieltämättä ihan kivana ajatuksena on toki jälkikäteen käpistellä fiiliskäyräänsä Movescount-sovelluksessa ja vertailla sitä esimerkiksi viikoittaiseen treenikuormaansa. Kummallisesta kysymyksenasettelusta huolimatta olen kiltisti vastannut melkein jokaisen treenin jälkeen tähän näennäisesti yksinkertaiseen mutta pohjimmiltaan äärimmäisen monimutkaiseen kysymykseen.

Kävin menneenä viikonloppuna antaumuksellisen keskustelun erään startup-yrittäjän kanssa elämän eri osa-alueiden mittaamisesta ja siitä, kuinka paljon mittaamme vain puhtaasta mittaamisen ilosta. Dataa kertyy, mutta kuinka moni jaksaa analysoida tietoa yhtään sen enempää? Missä vaiheessa softa osaa antaa oikeasti fiksuja suosituksia datan perusteella ja kaivaa esiin luotettavia syy-seuraussuhteita?

Suhtaudun kuitenkin hieman nihkeästi tuntemuksien mittaamiseen ja ainaiseen vahtaamiseen. Suomessa on kehitetty jopa Emotion Tracker -applikaatio, jonne voi päivän mittaan käydä nopeasti kirjaamassa ja erittelemässä, mikä on kulloinenkin fiilis. Oma träkkäykseni näyttäisi varmasti vain punaista, kun ärsyttäisi koko ajan olla kertomassa siitä, kuinka paljon ärsyttää olla kertomassa omista tunteistaan.

 

*Spartan Sport saatu Suunnolta, testipostauksen voit lukea vanhan blogin puolelta. Tulossa lähiaikoina: arviot uudesta sykkeen ranteesta mittaavasta Spartanista sekä Garmin Fenix 5:stä.

 

 

Previous

Noin viikon olut: Bavaria 0.0% Premium Original

Next

Ennen oli paremmin

2 Comments

  1. Eke

    Mä aina peilaan tuota fiilistä siihen miten treeni kulki. Eli vaikka rankka treeni fyysisesti tuntuiski pahalta, mutta jos treeni kulki hyvin ja tuntu että sai vedoissa itsestä hyvin irti, niin hyvä fiilishän siitä jää. Mutta sitten joskus kun ei vain millään kulje edes leppoisalla lenkillä saati sitten jos yrittään tehdä kovempaa treeniä (johtuu yleensä vähäisestä energiasta), niin sitten laitan vähän huonomman fiiliksen. Ja oikeastaan säästelen ääripäitä spessutilanteisiin. 😀

  2. Lotta

    Jep, mäkin yritän miettiä sitä yleisfiilistä, että tulisi jonkinlaista logiikkaa vastauksiin. Muutaman kerran tosin olen vahingossa lyönyt Very good jotain säätäessäni 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén