Uudessa juttusarjassa Teräsmeduusat tapaavat lounaan merkeissä. Tällä kertaa testiin päätyi Helsingin Katajanokalla sijaitseva munaravintola Egg.*

Katajanokasta on vaivihkaa tullut turkismummojen loppusijoituspaikan ohella melkoisen hipsterihenkinen mesta. Näin pohtii Kampista harvoin muualle kantakapunkiin suuntaava Lotta saapuessaan Kanavarantaan odottelemaan lounasseuralaisia saapuvaksi. On putiikkia, kahvilaa ja ravintolaa – joista yksi uusimmista ja kehutuimmista on kanamunalle omistautunut Egg.

Lopulta porukka on kasassa. Muutaman muna-aiheisen vitsin jälkeen sekä aikuisista että lapsista koostuva seurueemme asettuu aloilleen takapöytään. Ennen syömistä tapaamme Eggin perustajan Samuli Karjulan, joka valottaa ravintolan tarinaa. Kaikki sai alkunsa eräänä iltana Sellon kauppakeskuksessa, kun Samuli halusi ystävineen syödä jotakin nopeaa mutta hyvää. “Mitään ei ollut auki, ja se mitä oli auki, oli paskaa.” Näin syntyi ajatus laadukkaasta pikaruoasta. Pääraaka-aineeksi valikoitui kananmuna, joka todettiin paitsi ravintosisällöltään erinomaiseksi myös lihaa ilmastoystävällisemmäksi vaihtoehdoksi.

“Milloin sitä ruokaa oikein saa?” parahtaa seurueemme jäsen sen nuorimmasta päästä. Vaikka esitämmekin paheksuvamme tällaista suorasukaisuutta, salaa olemme samaa mieltä. Ruoasta kuuleminen on eittämättä mielenkiintoista (saamme tietää muun muassa sen, että ravintolan munat munineet somerolaiskanat päätyvät elonsa päätteeksi ruoaksi eivätkä vain roskikseen kuten tavan munatuotannossa), mutta oikeasti meitä aidosti kiinnostaa päästä maistelemaan kehuttuja annoksia.

Kasvismunakkaan täytteenä on parsakaalia, vuohenjuustoa ja punasipuliketsuppia.

Vihdoin pöytään aletaan kantaa jos jonkinlaisia munakkaita. Saamme maisteltavaksi kasviksilla, kalalla ja kanalla täytetyt munakkaat, espanjalaistyylisen munakkaan sekä täysvegaanisen munakashenkisen lätyn. Seurueen punttisalilla viihtyvät suursyömärit epäilevät, lähteekö kolmen munan munakkaasta mukamas nälkä, mutta tovin syömisen jälkeen on pakko todeta, että ruoka on todella täyttävää.

Kanalliseen versioon lisämakua toivat currykastike, minttu ja kukkakaalipikkeli.

Ja maukasta! Etenkin savusärkeä ja marinoitua fenkolia sisältävä kala-annos kerää kehuja (joskin Sofian mukaan siitä tulee mieleen koulun kalaruoat. Mutta Sofia onkin käynyt pääkaupunkiseudun eliittikoulun eikä maalaisten opinahjossa kuten muut, joten ehkä siellä on tarjottu parempia pöperöitä). Kasvisversiosta tulee tomaatteineen ja basilikoineen mieleen proteiinipitoinen pizza.

Kalaversion päällä sitruunamajoneesia, rakuunaa sekä erinomaiseksi todettua itusalaattia.

Kaikki meduusat käyttävät kotikokkauksessa paljon kananmunaa, mutta Eggin annosten äärellä hämmästystä herättää se, kuinka mielikuvituksettomasti munaan tulee suhtauduttua.

“Miksen ole ikinä keksinyt, että munakkaaseen voisi laittaa kastiketta?”

“Niinpä. Tai jotain muutakin kuin kinkkua ja tomaattia.”

“Tai nakkeja. Nakkimunakas on kyllä hyvää.”

Vegaanimunakkaan varhaiskaali-seesamisalaatti kerää kehuja kaikilta. Koostumukseltaan vegaanilätty on aitoja munakkaita piirasmaisempi.

Pian seurueen isoimmatkin pötsit alkavat täyttyä. Seurueen pienin herää juuri oikeaan aikaan ja saa maisteltavakseen jämät kaikista annoksista – mikä ei isosyömäisten meduusojen tapauksessa ole mikään arkipäiväinen juttu. Vaikka vatsat jo pullottavat, suostumme toki auliisti maistamaan Samulin ehdotuksesta myös jälkiruokalistan houkutuksia.

Vegaanisen ja kyytönmaidosta tehtyjen jäätelöiden  ohella pöytään kiikutetaan raparperipavlova, joka aiheuttaa seurueessa suorastaan kiistaa.

“Saanko syödä tämän?” kysyy Sofia ja ennen kuin ehtii edes kysymyksensä loppuun, lappaa jo loput pavlovasta kitusiinsa.

Kun loputkin kahvit on juotu ja viimeiset jäätelönjämät nuoltu sormista ja kuppien pohjilta, on aika palata ulkoilmaan. Olemme ehkä valmiita korjaamaan käsityksiämme niin Katajanokan luonteesta kuin kananmunien monipuolisuudesta.

Haluatko Terikset lounasvieraaksi? Ota yhteyttä: terasmeduusat(a)gmail.com

*Egg tarjosi lounaan