Tänään, 6.5.2017, on Älä laihduta -päivä. Paasaan ihan normaaleinakin päivinä varsin usein kehopositiivisuudesta, ja tärkeä asia se onkin. Hitto vie. Olisipa joku paasannut jo edesmenneelle mummollenikin.

Mummo oli mahtava tyyppi. Fiksu, terävä, paikoin viiltäväkin. Hauska ja reilu. Ei tuominnut muita, paitsi vaihdevuosien hormonipäissään ja muistisairauden alkumetreillä – nämä sekoilut sallittakoon. Sain itsekin kuulla olevani “lihomisseen taepuvaenen.” Mutta itselleen mummo oli turhan ankara.

Pienestä pitäen muistan mummon peilailleen itseään ja valittelevan kurreitaan (suomeksi ryppyjä). Niitä oli aina liikaa. Samoin vatsamakkaroita.

Mummo oli normaalivartaloinen, hoikkakin. Hänellä oli diabetes ja tavanomainen aikansa savolaismummon ruokavalio vehnäsineen (pulla) ja pottuineen. Mummo oli liikkuvainen, kävi tansseissa, hakkasi halkoja, pyöräili eläkeläisten tapaamisiin. Hyvässä kunnossa siis. Mutta maha, se se oli iso. (Ei ollut!)

Viimeisiä kertoja kun näin mummon, hän istui vieressäni sohvalla pikkuruiseksi menneenä. Jaloista olivat kadonneet niin voimat kuin lihakin. Juttelimme syömisestä. Kuulemma hänelle tuotavat annokset olivat mauttomia ja liian isojakin. Jääkaapissa oli korkkaamattomia ateriapakkauksia. Yritin siinä sitten kannustaa syömään, että jaksaa. “No laehuttoohhan tässä pitäs. Mahakii on näen iso. Kato vaekka.”

Siis apua. Ettäkö viimemetreilläkin pitää olla huolissaan siitä, että on muka liian suuri. Eikö silloin pitäisi keskittyä ottamaan ilo irti siitä, mistä sen vielä saa? Ymmärrän, että ulkonäkö on olennainen osa kokonaisuutta, mutta voisipa edes lopuksi ottaa rennommin.

Mummo, olit rakas, ihana ja juuri sopivan kokoinen. Olisitpa vielä täällä. 

Jos nämä postaukset ja nakuna kuvissa keekoilu saavat yhdenkin ihmisen ajattelemaan itsestään sallivammin, olen tyytyväinen. Studiokuva on otettu Älä mahdu muottiin -kampanjan merkeissä. Lue kuvauksista lisää Teristen yhteispostauksesta täältä.

***

My grandmum always thought she was too chubby, even until her last days. Today is don’t diet day in Finland and I do hope that we could all be a bit kinder to ourselves. At least when old & wrinkly.